Useat tekijät, kuten vastuullisuustavoitteet, sijainti, turvallisuusvaatimukset, kulttuuriperinnöstä huolehtiminen, arkkitehtuuripolitiikka ja laki julkisista hankinnoista, vaikuttavat osaltaan nostavasti julkisen rakentamisen kustannustasoon. Voidaankin todeta, että kustannustaso ei ole ainoa julkista rakentamista määrittävä arvo. Olisi kuitenkin laiskuutta nostaa tässä vaiheessa kädet pystyyn. Ei tuhlata hyvinvointia julkisen rakentamisen takia. Voimme tehdä paljon rakentamisen kustannusten alentamiseksi ja kustannustehokkuuden parantamiseksi.
Julkisissa rakennushankkeissa tiloja tehdään usein toimijoille, joille rakennushanke ja tilamuutos on ainutkertainen tilanne. Tilankäyttäjillä saattaa olla toimintoja, jotka edellyttävät erityistiloja tai toiminnallisia ratkaisuja, joiden paras ja usein ainoa asiantuntija on tilankäyttäjä itse. Vaikuttamisen paikka on suunnittelupöydällä, jossa tehdyt ratkaisut määrittävät noin 70 prosenttia hankkeen kustannuksista. Olennaista on pystyä määrittämään, mitä aidosti toiminnan tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan – ja mitä voidaan jättää rakentamatta. Määritetään siis juuri oikea laajuus ja karsitaan siitä, mikä ei ole välttämätöntä. Suunnitteluvaiheessa on löydettävä ne toiveisiin sisältyvät neliöt, joita ei lopulta tarvita.
Voimme tehdä paljon rakentamisen kustannusten alentamiseksi ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Olennaista on pystyä määrittämään, mitä aidosti toiminnan tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan – ja mitä voidaan jättää rakentamatta.
Julkiset rakennushankkeet ylittävät budjettinsa ja aikataulunsa etupäässä siksi, että niiden laajuus kasvaa alkuperäisestä tavoitteesta. Kasvu syntyy tyypillisesti kahdesta syystä: päätös hankkeesta on tehty ennen riittävää ymmärrystä todellisesta tarpeesta tai erilaisia tarpeita ja toiveita ilmestyy lisää hankkeen varrella. Tässä kohtaa tarvitaan tiukkaa ja määrätietoista johtamista, niin hankkeen rahoittajan, rakennuttajan kuin tulevan tilankäyttäjänkin tahoilla. Määritellään oikea laajuus ennen päätöksiä ja pidetään siitä kiinni läpi hankkeen, eri suunnista tulevista lisäyspaineista huolimatta. Useimmiten johtamisen voi aloittaa aivan alkuvaiheessa kysymyksellä, kuinka paljon hanke saa tilankäyttäjälle enintään maksaa. Tämän jälkeen perehdytään tarpeisiin.
Loput 30 prosenttia hankkeen kustannuksista on enemmän meidän rakennuttajien vastuulla. Kun rakennetaan, tehdään se kustannustehokkaasti ja huomioiden koko elinkaaren aikaiset kustannukset.
Senaatti-konsernin uusi hankeohjausmalli tavoittelee näitä asioita. Tulemme haastamaan valtion virastojen ja laitosten johtoa pohtimaan perusteellisesti toiminnan tarpeita ja sen edellyttämiä tilaratkaisuja. Emme kysy ja kyseenalaista, koska kuvittelisimme tietävämme asiakkaitamme paremmin, mitä he toimintaansa tarvitsevat. Kysymme ja kyseenalaistamme, jotta löytäisimme yhdessä sen, mikä on välttämätöntä ja mistä voidaan tinkiä, jotta rahat riittävät.
Alijäämäisessä julkisessa taloudessa valtaosa rakentamisinvestoinneista rahoitetaan velalla, niin valtiolla, kunnissa kun hyvinvointialueillakin. Nyt tehtäviä investointeja maksetaan pois tulevina vuosikymmeninä. Pidetään huoli, että maksetaan vain aidosti tarpeellisesta.
