1700-luvun pimeät yöt soveltuivat mainiosti tihutöihin, kuten legenda Jokioisten kartanonherra Ernst Gustaf von Willebrandista paljastaa. Tarina kertoo, että eräänä yönä von Willebrand hiiviskeli renkien ja hevosten kanssa naapurikuntaan, purki paikallisen viljamakasiinin ja ryösti sen. Puretun rakennuksen paikalle sytytettiin olkirovio hämäämään viranomaisia, ja varastettu makasiini pystytettiin uudelleen Jokioisten kartanon maille.
”Tuntuu vaikealta uskoa, että yhden yön aikana siirrettiin mies- ja hevosvoimin noin 55 tonnia hirsiä. Oli tarina totta tai ei, sekin on nykyään osa Jokioisten kartanon rakennushistoriaa”, Senaatin rakennuttajapäällikkö Selja Flink hymähtää.
Tarina on yksi lukuisista kiehtovista yksityiskohdista 246-sivuisessa Jokioisten kartanon rakennushistoriaselvityksessä. Vuonna 2017 tehty selvitys on nyt ajankohtainen, sillä kartanolle etsitään uutta omistajaa.
”Joskus vanhojen rakennusten on parempi olla rakastavassa yksityisomistuksessa kuin tyhjillään valtion omistuksessa. Kartanohan on alun perin ollut yksityiskoti. Rakennushistoriaselvitys auttaa Museovirastoa laatimaan uudet suojelumääräykset valtion omistuksesta siirtyvälle rakennukselle mutta myös varmistaa, että uusi omistaja ymmärtää tilusten kulttuuriperinnön ja osaa kunnioittaa sitä.”
Tutustu Jokioisten rakennushistoriaselvitykseen (PDF)
Yli 200 selvitystä
Senaatti on Suomen suurin rakennushistoriaselvitysten teettäjä. Erilaisista kulttuurihistoriallisesti merkittävistä kohteista on kertynyt jo yli 200 värikästä ja yksityiskohtaista selvitystä. Niitä tekevät kokeneet arkistotutkijat, jotka kilpailutetaan.
”Rakennusten historiaa aletaan selvittää, kun historiallisia kohteita myydään, korjataan tai kunnostetaan. Selvitykset auttavat niin uutta omistajaa kuin rakennusten korjaustöiden suunnittelijoita ja toteuttajia”, Selja Flink kertoo.
Usein selvitysten tekijätkin yllättyvät, mitä kaikkea rakennuksissa on vuosikymmenten ja satojen vuosien saatossa tapahtunut.
”Yksityiskohtien avulla voi syventyä rakennusten tarinaan ja yhdistää niiden menneisyyden nykyhetkeen. Se on tapa ystävystyä rakennusten kanssa ja ymmärtää niiden olemusta. Silloin on mahdollista korjata ja uudistaa rakennusta tuhoamatta sen ominaispiirteitä.”
Historia kertoo, miten arvokohde tahtoo tulla hoidetuksi
Myllymäen torpan pihalle Nummi-Pusulassa ei tietä pitkin pääse. Alle on otettava omat jalat. Metsäpolku johtaa pihamaalle, jolla aika on pysähtynyt. Pihassa seisovat edelleen vanha sauna ja 1800-luvulta peräisin oleva aitta, sen ajan jättimäinen ruokakomero.
Torpan viimeinen asukas Kalle Myllymäki ylläpiti vanhemmiltaan perittyjä tiluksia perinteisin keinoin 1970-luvulle saakka. Torpan malka- ja pärekattoisten hirsirakennusten alkuperäiset materiaalit on pääosin valmistettu tilalla, ja myös tiilet on tehty itse.
Kalle testamenttasi torpan valtiolle, ja se siirtyi Senaatin omistukseen vuonna 2014. Torppa ei ole myynnissä, ei edes käytössä. Se on historiallinen arvokohde, ja rakennushistoriaselvitys auttaa Senaattia jatkamaan Kalle Myllymäen työtä.
”Torppa vaatii jatkuvaa konservointia, ja olennaista on säilyttää rakennusten alkuperäinen asu niin, että Kallekin tunnistaisi vielä torpan kodikseen. Vuodesta 1825 rakennettu torppa onkin autenttisuudessaan ainutlaatuinen”, Selja Flink kertoo.
Kaikki kunnostustyöt toteutetaan alkuperäisten ratkaisujen mukaan. Rakenteita ei saa parannella, ja korjauksissa tarvittava puu kaadetaan ja työstetään tilan omista metsistä. Torpasta tehty rakennushistoriaselvitys pureutuukin syvälle puulaatujen ja rakennustekniikoiden yksityiskohtiin.
”Myllymäen torppa on esimerkki tärkeiden historiallisten rakennusten kirjosta. Riippumatta siitä onko kyseessä linnan muuri, kartanon kakluuni tai saunan kynnys, korjaus ja entisöinti lähtee siitä, mikä on kyseisen paikan alkuperäinen tarkoitus ja muoto.”
Myllymäen entisöinnissä lähimenneisyys on yhtä arvokas kuin sen alkutaipalekin. Torpan lounaispäädyn ja sikakopin nurkkien antennitolpat eli lakutangot muistuttavat kehityksestä. Varjossa kasvaneista hoikista kuusirungoista tehtyjen tolppien väliin pingotetun antennijohdon avulla Myllymäessä kuultiin 1930-luvulla radiolähetyksiä.
Kasarmin kuhinasta uusiksi toimistotiloiksi – selvitys kertoo, kuinka
Venäläinen sotaväki marssi 1800-luvulla hienoissa puitteissa Helsingin Katajanokan pohjoisosassa. Carl Ludvig Engelin suunnittelemien kasarmirakennusten joukkoon kuuluu uuden pääkaupungin komein rakennus ja Engelin ensimmäinen piirustustyö: matruusikasarmi eli värvätyn sotaväen majoitusrakennus. Sotilaskasarmin lisäksi Merikasarmi toimi sotasatamana ja telakkana.
1980-luvulla kasarmin tiloihin muutti ulkoministeriö, ja alun perin armeijalle rakennetut tilavat huoneet pilkottiin toimistokäyttöön ja ministeriön edustustiloiksi. Nyt muutostöitä tehdään päinvastoin: pienet huoneet saavat antaa tilaa monitilaympäristöä palveleville suurille saleille. Rakennushistoriaselvitystä tarvitaan myös uudistuksissa.
”Selvitykset auttavat paikallistamaan pohjapiirrosten muutoksia. Kun Merikasarmin tiloja palautetaan alkuperäiseen Engelin aikaiseen asuunsa, tunnistamme tiloihin lisätyt tai niistä poistetut väliseinät”, Flink kertoo.
Muutoksia on tehtävä varoen. Esimerkiksi välipohjien ja seinien materiaali vaikuttaa siihen, kuinka rajuja toimenpiteitä tiloissa voi tehdä.
”Peruskorjausta suunnitteleva arkkitehti tutustuu kohteen selvitykseen ja omaksuu siitä Merikasarmille ominaiset piirteet. Selvityksen avulla voi tarkastella mahtuvatko suunnitellut uudet käyttötarkoitukset rakennukseen ja millaisia muutoksia tiloissa voi tehdä tuhoamatta sen historiaa. Voimme myös löytää ennallistettavia pintoja tai paikallistaa kohtia, joissa on käytetty ennen vanhaan rakentamisessa yleisiä haitallisia aineita, kuten kreosoottia.”
Lue myös: Merikasarmissa seinät kaatuvat ja raja-aidat ryskyvät
Keskustele artikkelista