Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, Carl Ludvig Engelin suunnitteleman Merikasarmin seinien sisällä on nähty monenlaista sen pitkän ja värikkään historian aikana. Kasarmirakennuksissa on ylläpidetty Suomen suhteita ulkomaihin ja tehty diplomatiaa siitä asti, kun ulkoministeriö muutti tiloihin 1980-luvun lopussa.
Laivastokatu 22 on paraatipaikalla Helsingin Katajanokalla. Merikasarmilla tehdään nyt sen historian suurinta perusparannusta, kun Senaatti-kiinteistöt saneeraa rakennukset nykyaikaiseksi monitilaympäristöksi valtioneuvostolle ja tilojen pääkäyttäjälle eli ulkoministeriön väelle.
Samalla toteutuu ulkoministeriön 50-vuotinen toive, että kaikki sen eri puolilla Helsinkiä sijaitsevat yksiköt pääsevät työskentelemään samaan paikkaan.
”Ulkoministeriö on suurimpia ministeriöitä, ja hankkeen valmistuttua Merikasarmilla on työtilat noin 830 henkilölle. Tähän asti tiloissa on työskennellyt reilut 400 henkeä. Uudessa monitilaympäristössä kiinnitetään huomiota etenkin työympäristön viihtyvyyteen ja turvallisuuteen sekä vierastiloissa myös edustavuuteen”, Senaatin rakennuttajapäällikkö Markku Inkeroinen kertoo.
Ensimmäiset purkutyöt Merikasarmilla alkoivat marraskuussa 2018. Ulkoministeriön henkilöstö pääsee muuttamaan takaisin uudistettuihin tiloihinsa vuonna 2021.
”Merikasarmin uudet tilat tulevat tässä vaiheessa erityisesti ulkoministeriön käyttöön, mutta tiloihin tulee myös valtioneuvoston kanslian toimintoja, ja yhteisiä tiloja, kuten kokoustiloja, joita voivat käyttää myös muut ministeriöt”, ulkoministeriön hallintopalveluiden projektipäällikkö Anna Pakkanen, valtioneuvoston kanslian yksikön päällikkö Heikki Hovi ja Senaatin rakennuttajapäällikkö Markku Inkeroinen kertovat.
Seinät kaatuvat modernin monitilan tieltä
Senaatin kärkihankkeita johtava Markku Inkeroinen sanoo, että Merikasarmin perusparannus on tämänhetkisistä kärkihankealliansseista suurin – niin kokoluokaltaan kuin euromäärältään. Urakan suuruutta kuvaa jo Merikasarmin koko: saneerattavaa riittää yhteensä noin 26 000 neliön verran.
Kasarmialue koostuu kahdeksasta rakennuksesta, joista vanhin ja komein eli Matruusikasarmi valmistui 1820-luvun alussa helpottamaan venäläisten sotilaiden majoitusongelmaa – siihen asti heitä oli jouduttu sijoittamaan Helsingin porvariston taloihin.
Matruusikasarmi toimii nykyisin ulkoministeriön päärakennuksena. Sen rinnalle C. L. Engel suunnitteli vuonna 1836 valmistuneen upseerien majoitusrakennuksen, ja pihan etelälaidalle valmistui kaksi vuotta myöhemmin hänen avustajansa A.F. Grandstedtin suunnittelema sairaala.
Helsingin komeimpiin arvorakennuksiin kuuluva Matruusikasarmi toimii nykyisin ulkoministeriön päärakennuksena, ja se on myös Suomen käyntikortti ulkomaalaisille vieraille (yläkuva).
Työkoneet ovat vallanneet Merikasarmin pihapiirin, sillä viimeiset ulkoministeriön työntekijät muuttivat väistötiloihin helmikuussa 2019. Työmaalla on töissä noin sata rakentajaa ja syksyllä määrä tuplaantuu (alakuva).
Viisi uudisrakennusta nousi alueelle 1980-luvulla, kun silloiselle, kooltaan kasvaneelle ulkoasiainministeriölle etsittiin uusia tiloja. Laajat laajennus- ja kunnostustyöt suunnitteli arkkitehti Erik Kråkström. Samalla peruskorjattiin vanhat kasarmirakennukset. Viimeisenä valmistui Matruusikasarmin saneeraus vuonna 1989.
”Ministeriö oli 1970-luvulla jakautunut ympäri Helsinkiä peräti 22:een eri toimipisteeseen. Kaikki sen työntekijät eivät vieläkään mahtuneet Merikasarmille, mutta toimipisteitä pystyttiin karsimaan reilusti. Kasarmirakennusten tilat kunnostettiin sen ajan virastoarkkitehtuurin mukaisesti, useimmiten yhden hengen työhuoneiksi. Nyt väliseinät pääosin puretaan, kun rakennetaan uutta monitilaympäristöä,” Inkeroinen kertoo.
Markku Inkeroinen uskoo, että 1980-luvulla rakennetut ”koppikonttorit” muuttuvat väliseinien purkamisen jälkeen valoisiksi. ”Ministeriön väki tullee vuonna 2021 yllättymään, kuinka avarat työskentelyalueet tilalle on rakennettu.”
Tavoitteena ministeriöiden rajat ylittävä yhteistyö
Merikasarmin perusparannus toteutetaan kahdessa vaiheessa: loppuvuodesta 2018 alkaneeseen ykkösosaan kuuluu viisi rakennusta, ja keväällä 2019 alkaneeseen toiseen vaiheeseen kolme. Alun perin kakkosvaiheen piti alkaa vasta ensimmäisen vaiheen käyttöönoton jälkeen ja koko perusparannuksen valmistua vuonna 2023.
Lue myös: TEM muutti neljästä eri osoitteesta monitilaympäristöön
Markku Inkeroisen mukaan hanke nopeutui, kun ulkoministeriön väelle sopivia väistötiloja vapautui muista Senaatin omistamista kiinteistöistä. Vielä keväällä 2018 näytti siltä, ettei väistötiloja ole riittävästi, vaan osa henkilökunnasta olisi jatkanut työntekoa Merikasarmilla toisen vaiheen alkuun asti.
Vahva sanansa väistökohteiden valinnassa oli vuonna 2015 perustetulla valtioneuvoston hallintoyksiköllä, joka vastaa keskitetysti kaikkien ministeriöiden tila-asioista. Yksikön päällikkö Heikki Hovi sanoo, että Merikasarmin vuokralaisena toimiva valtioneuvoston kanslia hyödynsi muita valtioneuvoston yhteisiä tiloja väistöratkaisussa.
”Tässä hankkeessa palaset ovat loksahtaneet hyvin paikoilleen: perusparannus etenee tehokkaasti aikataulussaan, ja myös ulkoministeriön henkilöstön ripeä muutto väliaikaisiin tiloihin Katajanokan ulkopuolelle sujui hyvin.”
Valtioneuvoston kanslian Heikki Hovi, ulkoministeriön Anna Pakkanen ja Senaatin Markku Inkeroinen tapaavat säännöllisesti Merikasarmin työmaapalavereissa.
Heikki Hovin mukaan VNK:n tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikki ministeriöt työskentelevät nykyistä yhtenäisemmissä tiloissa. Tämä mahdollistaa ministeriöiden sisäisen yhteydenpidon lisäksi myös rajat ylittävän ja joustavamman yhteistyön.
”Keskeistä on, että jokaisessa perusparannushankkeessa työtiloista tehdään muuntojoustavampia. Ihmisten välinen aito vuorovaikutus ja dialogi ovat tärkeitä. Työ on sitä mielekkäämpää ja tiedonkulku sitä parempaa, mitä enemmän henkilöstö kohtaa toisiaan ja mitä vähemmän on sähköpostien lähettelyä ja logistisia siirtymisiä.”
Merikasarmi on Suomen käyntikortti maailmalle
Työympäristön kehittämisestä vastaava ulkoministeriön hallintopalveluiden projektipäällikkö Anna Pakkanen kertoo, että perusparannushanke on ollut UM:n väelle pitkä prosessi. Ensimmäisiä selvityksiä tehtiin UM:n tilaamana jo syksyllä 2012, ja tämä investointipäätökseen johtanut vaihe alkoi kapasiteettitarkastelulla valtioneuvoston hallintoyksikön johdolla keväällä 2016.
Vaikka muutosvastarintaa omista työhuoneista luopumisesta on kuulunut jonkin verran – onhan monella ulkoministeriöläisellä takanaan pitkä ura Merikasarmilla – Pakkasen mukaan väki suhtautuu tulevaan pääosin myönteisen innostuneesti.
Hän kertoo, että henkilöstö on otettu alusta asti hankkeeseen mukaan. Tärkeää on avoin tiedottaminen ja ihmisten tuntojen ja toiveiden kuunteleminen.
”Teemme Merikasarmille jo saneerauksen alkuvaiheessa mallihuoneen, joka vastaa uusia työskentelytilojamme. Tavoitteena on, että väki pääsisi vierailemaan tilassa mahdollisimman laajasti. Puhumme osallistavasta sisustussuunnittelusta: henkilöstö pääsee jo hyvin varhaisessa vaiheessa näkemään ja myös vaikuttamaan siihen, millainen monitilasta tulee.”
Lue myös: Vastarinta kuuluu muutokseen – tärkeintä on kuunnella
Anna Pakkanen sanoo, että ulkoministeriölle tärkeimpiä asioita muutoksessa ovat tilojen muuntojoustavuuden ohella kokonaisturvallisuuden parantaminen, terveellisyys ja esteettömyys – mutta myös edustavuus. Merikasarmi on Suomen käyntikortti ulkomaalaisille vieraille.
”Noudatamme saneerauksessa samantyyppistä linjaa kuin edustustojemme vastaavissa perusparannuksissa: suomalainen design ja muotoilu tulevat näkymään etenkin päärakennukseen tehtävässä uudessa kokouskeskuksessa, joka on näyteikkunamme suomalaisuudelle ja maastamme löytyvälle huippuosaamiselle.”
Perusparannuksessa huomioidaan tarkasti rakennusten eri aikakausien arkkitehtoniset ominaispiirteet. Varsinkin 1800-luvun kasarmit ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita ja ainutlaatuisia, ja saneeraus toteutetaan hyvässä yhteistyössä Museoviraston kanssa (yläkuva).
Vanhan sairaalan puulattioiden alta löydettiin aikoinaan tavallisia ja hyväksyttyjä mutta nykyään haitallisena pidettyjä aineita, kuten kreosiittia, ja ne puhdistetaan pois (alakuva).
Väistössä pilotoidaan uusia työskentelymalleja
Anna Pakkasen mukaan digitaalinen tietotyö kehittyy niin isoin harppauksin, että tulevaisuudessa fyysisen, virtuaalisen ja sosiaalisen työympäristön pitää olla tasapainossa ja tukea toisiaan.
Ulkoministeriön väki työskentelee perusparannuksen aikana yhdeksässä eri osoitteessa Helsingin keskustassa, ja osa näistä toimipisteistä on puhtaasti väistökohteita.
Lue myös: Muutto monitilaympäristöön on monen vuoden prosessi
”Aiomme hyödyntää väistöajan maksimaalisesti pilotoimalla erilaisia työskentelytyylejä ja -malleja. On arvokasta päästä kokeilemaan käytännössä, mikä toimii ja mikä ei.”
Pakkanen sanoo, että muutos ei tapahdu niin, että lähtöpisteestä A kuljetaan suoraan tavoitetilaan B, ja sitten kaikki on valmista.
”Organisaatio pitää nähdä prosessina. Sehän tässä on kiehtovaa, että maali karkaa koko ajan vähän kauemmas, ja olemme koko ajan vähän kunnianhimoisempia siinä, millaista työn tulisi tulevaisuudessa olla.”
Perusparannushanke työllistää Anna Pakkasta ja Heikki Hovia viikoittain. ”Tämä on aikamoinen palapeli, sillä mukana on monta toimijaa. Yhteistyö niin Senaatin väen kuin rakennusurakoitsijan, arkkitehtien ja muiden tahojen kanssa on sujunut hyvin.”
Anna Pakkanen toteaa, että vuosittainen rotaatio on ulkoministeriössä poikkeuksellisen suurta muihin ministeriöihin verrattuna: on vuosia, jolloin jopa 30 prosenttia henkilöstöstä vaihtaa tehtäviä.
”Ei siis riitä, että pidämme Suomessa työskentelevälle väellemme muutostyöpajoja. Olemme suunnitelleet järjestävämme myös paluu tulevaisuuteen -henkisiä valmennuksia maailmalta palaavalle väellemme. Visiomme on, että vuodesta 2021 alkaen työskentelemme moderneilla tavoilla ja välineillä Merikasarmin tiloissa yli nykyisten osasto-, yksikkö- ja tiimirajojen. ”Yhdessä – uudella tavalla”, kuten valtiosihteerimme Matti Anttonen on asian hienosti kiteyttänyt.”
Seuraamme Merikasarmin perusparannushankkeen etenemistä juttusarjassamme.