Kansallisarkisto
Kuvia kohteesta
Historia
Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana ja sai oman keskushallinnon. Suomea koskevat asiakirjat ja vähitellen myös virastojen arkistot koottiin 1800-luvun alkupuolelta lähtien keskusarkistoksi, joka avattiin yleisölle vuonna 1859. Vuonna 1890 valtionarkisto sai oman, professori Gustaf Nyströmin suunnitteleman rakennuksen Helsingin Kruununhaasta. Snellmaninkadun puoleinen siipirakennus valmistui vuonna 1928. Vuonna 1972 valmistuneen lisärakennuksen on suunnitellut professori Olof Hansson. Arkistoa kutsuttiin Valtionarkistoksi vuodesta 1869 vuoteen 1994, jolloin nimi muutettiin Kansallisarkistoksi.
Julkisivun korostetun keskiosan ns. keskirisaliitin huippuna on C. E. Sjöstrandilta tilattu veistosryhmä aiheenaan “Suomi ympärillään historia ja muinaistutkimus, niihin kuuluvine embleemeineen”. Toisen maailmansodan aikaan helmikuussa 1944, pahimpana pommitusyönä, arkiston ympärille putosi kymmenkunta pommia. Rytäkässä arkiston katolla seisovan patsasryhmän keskimmäiseltä figuurilta, Suomelta, putosi pää. Se säilyi yllättäen kuitenkin täysin ehjänä ja voitiin myöhemmin liittää takaisin torsoonsa.
Kansallisarkiston myöhempi lisärakentamisen tarve otettiin huomioon alusta asti. Vuonna 1927-28 yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehti Ernst Kranck laati ensimmäisen laajennuksen suunnitelmat, jotka ilmeisesti pohjautuvat varsin tarkasti Magnus Schjerfbeckin 1922 tekemiin piirustuksiin. Nelikerroksinen arkistolaajennus sijoitettiin Snellmaninkadun varteen rakennuksen koilliskulmaan. Samalla vanhoissa osissa tehtiin muutostöitä, mm. arkistomakasiinien ja tutkijasalin väliseen yhdyskäytävään rakennettiin lisäkerros, jonka yhteydessä käytävän värillinen lasikatto korvattiin lasitiilillä.
Vuosina 1968-72 toteutettiin Olof Hanssonin arkkitehtitoimiston suunnittelema laaja lisärakennus- ja muutostyö. Tuolloin rakennettiin mm. uusi tutkijasali ja luettelosali. Pääsisäänkäynti siirrettiin uudisrakennuksen puolelle ja alkuperäinen sisäänkäynti suljettiin.
1800-luvulla kirjasto- ja arkistorakennusten suunnittelussa oli ratkaistava muun muassa asiakirjojen säilytyksen ja lukusalien keskinäinen sijainti, valaistus ja paloturvallisuus. Tilaratkaisuna käytettiin usein ns. salikirjastoa, jossa kokoelmat on sijoitettu lukusalien seinustoja kiertäviin hyllyihin. Tämä ei ollut tilankäytöltään kovin tehokasta. British Museumin kirjaston ja Pariisin Bibliothéque Nationalen esimerkkejä noudattaen Gustaf Nyström valitsi suunnittelun perustaksi ns. makasiinijärjestelmän, jossa hallinto-, varasto- ja yleisötilat on erotettu selvästi toisistaan. Kansallisarkiston rakennus koostui leveästä suorakaiteen muotoisesta arkistomakasiinista, oman rakennuksensa muodostavasta tutkijasalista sekä näitä yhdistävästä käytävästä, jonka varrella oli toimistotiloja. Yleisö saattoi asioida toimistossa tutkijoita häiritsemättä ja toisaalta pääsy rakennuksen varjelluimpaan tilaan, arkistomakasiiniin, voitiin estää.
Jako kolmeen itsenäiseen rakennusyksikköön palveli myös paloturvallisuutta. Yksiköt osastoitiin paksuilla tiilimuureilla ja arkistovarasto jaettiin vielä kolmeen erilliseen palo-osastoon. Paloturvallisuutta lisättiin myös korvaamalla perinteisesti puusta tehdyt rakennusosat raudalla. Irtokalusteiden lisäksi ainoastaan kirjahyllyt ovat rakennuksen ainoat puiset osat. Ensimmäisen kerroksen lattia ja sisäkatto holvattiin tiilestä. Lattiapäällysteinä käytettiin asfalttia, linoleummattoa ja sementtimosaiikkia.
Koska riittävää valaistusta ei pystytty paloturvallisuussyistä järjestämään keinovalolla, piti varasto-osien ikkunoiden olla mahdollisimman suuret. Pääjulkisivussa onkin 15 varastohallin korkuista ikkunaa, jotka ovat itse asiassa lasitettuja pylväiden välejä. Rakennuksen ikkunoissa ei ole karmeja ollenkaan vaan ne on muurattu suoraan ikkuna-aukkoon ja ikkunapuitteet ovat valurautaa.
Rakennuksen pääjulkisivu koostuu harkkokiviä imitoivalla rappauksella päällystetystä jalustasta, jonka päällä on korinttilainen pylväsrivi ja palkisto. Nyström on ottanut julkisivuun vaikutteita Engelin klassismista. Kansallisarkiston julkisivulla on runsaasti yhtymäkohtia Senaatintorilla sijaitsevien yliopiston päärakennuksen ja valtioneuvoston linnan sekä yliopiston kirjaston julkisivuihin. Nyströmillä on ollut näiden lisäksi useita eurooppalaisia esikuvia. Kokonaisuutena Kansallisarkiston on sanottu edustavan eniten 1600-1700-lukujen ranskalaista klassismia. Julkisivun keskirisaliitin huippuna on C. E. Sjöstrandilta tilattu veistosryhmä.
Vestibyylin pintojen konservointi 2019 -
Kansallisarkiston vestibyylin koristemaalaukset ovat arkkitehti Gustaf Nyströmin ja koristemaalari Salomo Vuorion yhteistyössä suunnittelemat. Niissä esiintyy Suomessa harvinaisen rikasta koristelua kivijäljitelmineen ja antiikista lainattuine aiheineen.
Kansallisarkiston pääsisäänkäynti siirrettiin uuteen laajennusosaan vuonna 1972. Alkuperäinen pääportaikko eli vestibyyli mahtavine kaksoisportaineen jäi syrjään. Nykyään sen kautta kuljetaan lähinnä kellarikerroksen näyttelytiloihin. Vestibyylin pinnat on ilmeisesti konservoitu viimeksi 1980- tai 1990-luvuilla. Senaatti-kiinteistöt teetti niistä vauriokartoituksen kesällä 2018, minkä pohjalta on aloitettu monivuotinen konservointihanke.
Konservointityö on aloitettu vestibyylin alaosan öljymaalatuista harkkorappauksista. Niiden alun perin sinertävät sävyt olivat muuttuneet vihertäviksi pintaan myöhemmin lisätyn kellastuvan lakan vuoksi. Lakkapintoja on nyt poistettu ja värit kirkastuneet. Jatkossa on tarkoitus puhdistaa ja konservoida kaikki vestibyylin pinnat. Niissä esiintyy melko paljon halkeamia ja aikaisempia konservointeja. Vestibyylin yäosan punataustaiset kentät, joissa on keltaisia antiikinaiheita jatkuvat myös ns. virkailijakäytävään.
Julkisivujen kunnostus 2018 -
Kansallisarkiston uusimman laajennusosan (1972, arkkitehti Olof Hansson) kuorielementtijulkisivujen ja vesikattojen korjaustyö käynnistyi elokuussa 2018 ja valmistui elokuun loppuun 2019 mennessä. Arkistorakennuskokonaisuuden vanhempien, 1890 ja 1928 valmistuneiden osien julkisivujen restauroinnin hankesuunnittelu on käynnissä. Korjaustyöt käynnistyvät aikaisintaan syksyllä 2021.
Lue lisää Kansallisarkiston julkisivussa testataan korjausmenetelmiä ja värejä
Lähteet
Valtion arkiston satavuotias rakennus. Ville Lukkarinen. VAPK kustannus / Valtion painatuskeskus. Helsinki. 1990.
Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa Arkkitehtuuriopas. Arvi Ilonen. Otavan kirjapaino Oy. keuruu. 2000.
Puhvelista punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita. Kaija Ollila ja Kirsti Toppari. Helsingin Sanomat. Sanoma Osakeyhtiö. 1975.
https://www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos
Arkkitehtitoimisto Okulus Oy: Kansallisarkisto‒Ulkoasun rakennushistoriaselvitys 2015.
Kansallisarkiston vestibyyli‒Seinäpintojen, pylväiden ja kaiteiden vauriokartoitus. 2018.
Arkkitehtitoimisto Okulus Oy: Kansallisarkisto‒Sisätilojen rakennushistoriaselvitys 2018. Osa A.
Arkkitehtitoimisto Okulus Oy: Kansallisarkisto‒Sisätilojen rakennushistoriaselvitys 2018. Osa B.