Kansallismuseo
Kuvia kohteesta
Historia
Kansallismuseon edeltäjä, Valtion historiallinen museo, muodostettiin vuonna 1893 yhdistämällä Suomen Muinaismuistoyhdistyksen, yliopiston, osakuntien ja Muinaistieteellisen toimikunnan kokoelmat. Senaatti oli valmistellut museon rakentamista jo 1880-luvulla ja piirustukset oli laatinut arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennuspaikan etsiminen viivästytti hanketta, ja kun sopiva tontti viimein vuonna 1898 löytyi Töölöstä, ei suunniteltu uusrenessanssipalatsi enää sopinut ajan rakennustaidenäkemyksiin ja kansallisromantiikan henkeen.
Museorakennuksesta järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu vuonna 1902, jonka voitti nuori arkkitehtikolmikko Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Rakennustyöt voitiin aloittaa syksyllä 1905 ja saatiin päätökseen 1910. Muinaistieteellinen toimikunta otti rakennuksen käyttöönsä, mutta näyttelytilojen viimeistely oli edelleen kesken. Historian ja kansatieteen näyttelyt avattiin viimein yleisölle tammikuussa 1916, esihistoriallinen näyttely vuonna 1920 ja raha- ja mitalikammio 1927.
Museoviraston hallinnassa ollut rakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille vuoden 2012 heinäkuussa.
Kansallismuseo kuuluu suomalaisen kansallisromantiikan avainrakennuksiin ja on tärkeä maamerkki Helsingin kaupunkikuvassa. Sen julkisivussa vuorottelevat luonnonkivet graniitti ja vuolukivi sekä rapattu ja puhdas tiilipinta. Vesikatot ovat kuparia ja liuskekiveä, joka on Suomessa harvinainen kattomateriaali. Julkisivuornamenttien aiheina ovat kasvit ja eläimet sekä suomalaiskansalliset ihmishahmot.
Eri näyttelyosastot sijoittuvat ajan museoarkkitehtuurille tyypillisesti omiin rakennussiipiinsä, jotka kuvaavat kunkin kokoelman luonnetta. Arkkitehdit ottivat vapaasti vaikutteita Suomen rakennushistorian eri vaiheista kopioimatta kuitenkaan suoraan minkään yksittäisen rakennuksen piirteitä.
Kilpailuvaiheesta alkaen suunnitelmaan kuului, että Akseli Gallen-Kallelan tulisi toteuttaa keskihallin holveihin uudet versiot vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelypaviljonkiin maalaamistaan Kalevala-aiheisista freskoista. Työn aloittamista jouduttiin kustannussyistä lykkäämään, ja maalaukset valmistuivat lopulta vasta vuonna 1928.
Peruskorjaus 1997-2000
Kansallismuseossa on sen historian aikana tehty useita paikallisia muutoksia ja korjauksia, mutta ensimmäinen kattava peruskorjaus toteutettiin vuosina 1997–2000. Korjauksen suunnitteli arkkitehti, professori Vilhelm Helander.
Kansallismuseon peruskorjauksen valmistelu alkoi vuonna 1993 korjaustarpeiden laajuuden ja toiminnallisten tavoitteiden selvittämisellä. Pieniä muutoksia ja korjauksia lukuun ottamatta rakennusta ei ollut korjattu yhtenäisesti koko historiansa aikana. Vuonna 1995 valmistuneessa hankesuunnitelmassa todettiin koko rakennuksen kaipaavan kattavaa peruskorjausta. Lisäksi Kansallismuseon toiminta uudistuvana ja yleisöä palvelevana museona edellytti entistä laajempia eteis-, luento- ja kahvilatiloja. Museon arvokkaan esineistön suojaamiseksi oli syytä parantaa myös rakennuksen sisäilmastoa. Suunnittelun lähtökohtana oli kunnioittaa rakennuksen alkuperäistä luonnetta arkkitehtuurihistoriamme keskeisenä monumenttina.
Rakennustekniset työt jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensin toteutettiin erillisurakkana vaativat perustus-, kaivu- ja louhintatyöt sekä esinesuojan rakennustyöt vuosina 1997-98. Varsinaiset museorakennuksen korjaustyöt käynnistyivät syyskuussa 1998 ja ne valmistuivat maaliskuun lopulla 2000.
Rakennuksen sisätilojen korjaus oli restauroiva ja alkuperäisiä pintakäsittelyitä palauttava. Töiden yhteydessä konservoitiin myös Akseli ja Jorma Gallen-Kallelan keskihallin holveihin vuonna 1928 maalaamat freskot ja Eric O. W. Ehrströmin pääportaaseen sommittelemat lasimaalaukset vuodelta 1925.
Keskihallin viereen avattiin vanhaa porrasta hyväksi käyttäen uusi kulkuyhteys pohjakerrokseen, jonne rakennettiin uusi 210-paikkainen auditorio sekä aula- ja wc-tiloja. Auditorion lähistölle sijoitettiin myös uusi 50 hengen kahvila, jonka tarjoilutilat voivat kesäaikaan laajentua ulkosalle. Yleisöä palvelevat lisäksi naulakkotilan viereen sisustettu pieni museomyymälä sekä toisessa kerroksessa oleva museon tietokeskus. Vaihtuvia näyttelyitä varten löytyy tiloja useammasta kerroksesta.
Maanalaiset huoltotilat 2011-2013
Maan alle louhittavien vastaanotto- ja huoltotilojen rakennushanke käynnistyi Kansallismuseon tontilla vuonna 2011. Kalliotiloihin sijoitettiin mm. erilaisia varasto- ja pakkaamotiloja sekä konservointilaitoksen tarvitsemia karanteeni- ja pakastushuoneita.
Lähteet
Kopisto, Sirkka: Suomen kansallismuseo, kansallisromanttisen kauden rakennusmonumentti. Museovirasto, 1981.
Sahlberg, Marja (toim.): Museovirasto restauroi. Museovirasto, 2004.
https://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/historia
https://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/historia/peruskorjaushttps://museovirastorestauroi.nba.fi/museot/kansallismuseo