Merisotakoulu
Kuvia kohteesta
Historia
Suomenlinnan saarista pohjoisin, Pikku Mustasaari, linnoitettiin Viaporin rakentamisen alkuvaiheessa vuosina 1751–56. Linnoittamista jatkettiin 1770–80, ja alkuun saari oli Ruotsin armeijan laivaston ja tykistön käytössä. Saaren vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1750-luvulta ja ne rakennettiin ruotsalaisen kasarmin tarpeisiin.
Venäjän valloituksen jälkeen rakennukset otettiin merisotasairaalan käyttöön. Sairaalaa laajennettiin seuraavien vuosikymmenten aikana useaan otteeseen. Vuosina 1918–19 Pikku Mustasaaressa oli punavankileiri. Itsenäistymisen jälkeen sotasairaalan toiminta jatkui, kunnes vuodesta 1936 lähtien rakennukset siirtyivät vähitellen Merisotakoulun käyttöön.
Merisotakoulun luokkarakennusta pidetään C. L. Engelin suunnittelemana ja se valmistui 1830 tai 1831. Päärakennus rakennettiin vuosina 1849–52 ja kunnostettiin nykyiseen käyttöönsä 1936. Molemmat toimivat alun perin sairaalana. Saunatalo, jossa on pesutilojen lisäksi vuosina 1991–92 rakennettu asuntola, on vuodelta 1904. Vuonna 1916 rakennettu kulkutautisairaala peruskorjattiin merisotakoulun esikunnaksi vuonna 1972.
Ruotsin vallan aikaisissa linnoitussuunnitelmissa näkyy pyrkimys luoda Pikku-Mustasaareen komea tykistöpiha, jossa on barokin ihanteiden mukainen valeperspektiivi. Tarkoitus oli sijoittaa pihan laitojen rakennukset viistosti suhteessa päärakennukseen, näin ollen korostaen keskeisintä rakennusta hyödyntäen syntyvää optista harhaa. Suureelliset suunnitelmat eivät toteutuneet, mutta pihan itälaidan vuosina 1754–56 rakennettu kasarmi valmistui niiden mukaan. Valeperspektiivipyrkimyksestä johtuen rakennus rikkoo pihan muuten suorakulmaisen muodon, ja sen päädyt ovat viistot.
Saaren eri aikoina valmistuneet rakennukset on rakennettu sotilasarkkitehtuurille tyypilliseen vähäeleiseen tyyliin. Kukin niistä ilmentää kuitenkin myös oman aikansa rakentamisen piirteitä. 1800-luvun alun rakennuksissa on klassistisia elementtejä, kuten vaalean keltaisiksi rapatut seinät sekä julkisivua jäsentävät listoitukset ja pilasterit. 1900-luvun rakennuksissa tiilipinta on saanut jäädä näkyviin ja rappausta on käytetty vähemmän.
Merisotakoulun rakennus D13 peruskorjattiin vuonna 2008.
Merisotakoulu D12 julkisivukorjaus
Merisotakoulun rakennus D12 on rakennettu 1830-luvulla sotilassairaalaksi. Alun perin rakennus oli kaksikerroksinen. 1910-luvulla rakennusta korotettiin keskiosasta ja myös osaa ikkunoita levennettiin. Julkisivujen arkkitehtuuri on klassista, alaosassa on harkotus ja keskiosassa kipsikonsolein koristetut ikkunakehykset. Osa ikkunoista on valeikkunoita, joita tehtiin julkisivuun tasapainoisuuden ja symmetrian vuoksi.
Julkisivuja on viimeksi laajamittaisemmin kunnostettu 1980-luvulla. Vanha rappaus päällystettiin tuolloin ohuella sementtipitoisella laastilla. Valitettavasti sementtikuori ajan kuluessa rapauttaa alla olevia pehmeämpiä kalkkilaasteja.
Laastianalyysissä on käynyt selville, että osa rappauksesta on ehkä jopa alkuperäistä. Näin vanhat historialliset kalkkirappaukset ovat Suomessa ja etenkin merellisessä Suomenlinnassa harvinaisia. Vanhaa rappausta pyrittiin mahdollisuuksien mukaan säilyttämään.
Rakennuksen väritys palautettiin väritutkimusten perusteella vaaleamman keltaiseksi, ikkunat lämpimän harmaiksi. Rakennuksen ikkunat ovat hyvin monenikäisiä. Ikkunat kunnostettiin säilyttäen, vain huonokuntoisimmat uusitaan kokonaan.
Lähteet
Suomenlinna, Pikku-Mustasaari, D14, rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto ark-byroo, 2008.
Kärki, Pekka et al. (toim.): Suomenlinnan rakennusten historia. Museovirasto, 1997.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Suoomenlinna.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1569