Rakennuksena ainutlaatuinen. Nostalginen, arvokas, täynnä tarinoita suomalaisista merkkihenkilöistä. Eliel Saarisen suunnittelemasta Marmoripalatsista ei voi puhua ilman superlatiiveja.
”Tämän talon seinät ovat nähneet paljon kiinnostavia ihmisiä ja historiallisia hetkiä. Rakennus säilyy parhaiten, kun se on käytössä”, myyntipäällikkö Sirpa Rouhiainen Senaatti-kiinteistöistä sanoo.
Senaatin myyntipäälliköt Sirpa Rouhiainen ja Jenna Kiukkonen tuntevat arvorakennuksen läpikotaisin.
Yhteensä noin 1 400 neliön rakennus on myynnissä Helsingin paraatipaikalla, osoitteessa Itäinen puistotie 1, Kaivopuiston lehmuskujan päässä. Neuvotteluja ostajaehdokkaiden kanssa on käynnissä, mutta ratkaisuja ei ole vielä syntynyt.
Kaivopuiston laidalla sijaitseva rakennus tunnetaan Marmoripalatsina tai Villa Keirknerinä.
Valtaosa satavuotiaan Marmoripalatsin alkuperäisestä loistosta on yhä tallella, ja osa sen sisätiloista on niin arvokkaita, että laki rakennusperinnön suojelusta koskee niitä. Rajoituksista huolimatta taloon on mahdollista rakentaa kaikki nykyajan vaatimukset täyttävät mukavuudet. Helsingin kalleimmaksi taloksi mainittu kiinteistö onkin monien mahdollisuuksien rakennus.
Osaa Marmoripalatsin sisätiloista koskee laki rakennusperinnön suojelusta.
Taustatyö on tehty
Helpottaakseen tulevan ostajan päätöksentekoa Senaatti-kiinteistöt on teettänyt ainutlaatuisen kohteen käyttömahdollisuuksista kolme vaihtoehtoista konseptia. Ne on tehty ostoa harkitsevien asiakkaiden suunnittelun avuksi, mutta ne eivät sido heidän käsiään. Huolellista taustatyötä on tehty niin Museoviraston, ELY-keskuksen kuin Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan kanssa. Käyttötarkoitussuunnitelmat ovat tehneet arkkitehtitoimisto K2S:n Mikko Summanen ja Nina Vauhkonen.
Visiot antavat osviittaa siitä, mikä on suojelun ja rakentamisen näkökulmasta mahdollista.
”Ideat eivät ole kiveen hakattuja. Lopulta toteutuva ratkaisu voi olla myös jonkinlainen yhdistelmä nyt ehdotetuista kolmesta vaihtoehdosta”, Senaatin myyntipäällikkö Jenna Kiukkonen sanoo.
”Tekemämme työ säästää asiakkaalta aikaa ja rahaa. Jos olisin itse ostamassa kiinteistöä, juuri tällaista kartoitusta haluaisin ostopäätöksen tueksi.”
Marmoripalatsin seiniä koristavat taidokkaat puureliefit, ja monet takat, kaiteet ja kiinteät kalusteet ovat alkuperäisiä. Arkkitehti Eliel Saarisen lisäksi talon yksityiskohdissa näkyy kuvanveistäjien Emil Wikströmin ja Gunnar Finnen kädenjälki.
Asunnoiksi tai toimistoksi
Nyt tehdyissä konsepteissa Marmoripalatsiin on sovitettu sekä asuntoja että toimistotiloja.
Hulppeille ja ainutlaatuisille asunnoille talo olisi omiaan. Yhdessä visiossa talon juhlava keskikerros kuuluisi lähes 800-neliöiseen asuntoon. Se sisältäisi myös niin sanotun turkkilaisen huoneen, joka on yksi talon kauneimmista interiööreistä. Kellarikerroksesta tähän upeaan edustusasuntoon lohkaistaisiin myös viinikellari.
Talon muut tilat jaettaisiin kolmeksi pienemmäksi asunnoksi, joissa olisi 94–100 neliötä. Osa asunnoista sijaitsisi katutasolla, osa ylemmissä kerroksissa.
Toisessa vaihtoehdossa olisi niin ikään yksi iso edustusasunto (622 neliötä) ja viisi pienempää asuntoa. Keskikerros jaettaisiin kahden asunnon kesken. Myös ullakolle tulisi yksi asunto.
Kolmannessa konseptissa Marmoripalatsi otettaisiin toimistokäyttöön. Upeimpiin saleihin voisi kuitenkin tulla esimerkiksi galleriatoimintaa: näin ”puolijulkisena” tilana talosta voisivat nauttia myös vierailijat. Talon rakennuttaneella ruukinpatruuna August Keirknerillä oli arvokas taidekokoelma, joten Marmoripalatsiin on alun perinkin ajateltu sijoitettavan taidetta.
Tässä salissa ovat istuneet muun muassa tehtaanpatruuna Rudolf Walden, asekätkentä- ja hovioikeus.
”Tilan voisi kuvitella kiinnostavan sellaista yritystä, jolla on tarvetta todella hulppeisiin edustustiloihin ja halua kuulua legendaaristen omistajien jatkumoon”, myyntipäällikkö Sirpa Rouhiainen pohtii.
”Keskusteluissa kaikkien eri ostajaehdokkaiden kanssa on ollut selvää, että he ymmärtävät talon kulttuurihistoriallisen arvon.”