Kunnat ovat merkittävä palvelu- ja asuinkiinteistöjen omistaja Suomessa. Kuntakonsernien omistuksessa on arvioitu olevan hieman yli 43 000 rakennusta, joiden arvioitu bruttoala on noin 78 miljoonaa brm² ja jälleenhankinta-arvo lähes 100 miljardia euroa.
Sen lisäksi, että kuntien omistama rakennuskanta sitoo merkittäviä omaisuuseriä, se aiheuttaa kuntasektorille merkittäviä kustannuksia. Toimitilojen osuus kunnan palveluiden käyttötalousmenoista vaihtelee 10–20 prosentissa, ja sen suhteellisen osuuden on arvioitu kasvavan tulevina vuosina muun muassa rakennuskannan vanhetessa.
Kunnossapito edellyttää investointeja, energiankulutuksesta ympäristövaikutuksia
Rakennukset ovat kunnan merkittävimpiä investointieriä. Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 38 prosenttia kuntien ja kuntayhtymien bruttoinvestoinneista kohdistui vuosina 2005–2021 nimenomaan rakennuksiin. Suunta on ollut kasvava: vuonna 2005 kuntien investoinneista 39 prosenttia ja vuonna 2021 lähes 47 prosenttia kohdistui rakennuksiin.
Kunnilla on kansantaloudellisesti merkittävä toimitilojen ja rakennusten korjausvaje. Kiinteistöihin kohdistetut investoinnit ovat tyypillisesti sekä taloudellisilta, teknisiltä että toiminnallisilta vaikutuksiltaan pitkäikäisiä. Monet kuntien omistamista tiloista ovat joko vajaakäytöllä tai tyhjillään. Vajaakäyttöiset ja tyhjät tilat aiheuttavat paitsi taloudellisia myös ympäristövaikutuksia, sillä rakennuksen energiankulutus on merkittävin ympäristövaikutusten aiheuttaja rakennuksen elinkaaren aikana.
Yleinen korkotason ja rakentamiskustannusten nousu yhdistettynä kuntien vastuulla olevan palvelutuotannon ja rahoituksen muutoksiin aiheuttaa sen, että kiinteistöinvestointeja, rakennusten omistamisen ja ylläpitämisen teknistaloudellista kannattavuutta sekä kuntapalvelujen tarvitsemien tilojen käyttötarpeita on tarkasteltava aiempaa tiukemmalla seulalla.
Kuntien rooli palveluntuottajana on muuttumassa
Kunnat jakautuvat yhä voimakkaammin väestöään menettäviin ja väestöään kasvattaviin kuntiin. Samalla Suomen väestö ikääntyy ja kuntien rooli palveluntuottajana on muuttumassa. Väestöään menettävissä kunnissa haasteena ovat tyhjenevät ja tarpeettomiksi jäävät tilat, kun taas väestöään kasvattavissa kunnissa haasteeksi nousee se, miten palvelutuotannon tarvitsemat tilat järjestetään taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Keskeinen teema kuntien toimitilakysymyksissä on se, kuinka kunta pystyy tulevaisuudessa sopeuttamaan rakennuskantansa palvelutarvettaan vastaavaksi siten, että palvelutarpeen kehitys huomioidaan pitkälle tulevaisuuteen. Kestävä kiinteistönpito edellyttää pitkäjänteistä tilaresurssin suunnittelua.
Vuoden 2023 alusta voimaan astunut sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelu-uudistus teki kuntakonserneista merkittävän vuokranantajan ja jätti niiden omistukseen merkittävän tilaomaisuuden – lähes 7 miljoonaa brm² ja yli 5 000 rakennusta. Osa siitä on jo jäänyt tai jää 3+1-siirtymäkauden jälkeen vuonna 2026 hyvinvointialueiden palvelutuotannon kannalta tarpeettomaksi. Keskeinen kysymys on, miten tätä tilakantaa tulevaisuudessa käsitellään kunnissa.
Kuntien tilatietopalvelut tukee kuntia
Valtio on Senaatin avulla onnistunut säästämään merkittävästi toimitilakustannuksissa. Valtionvarainministeriön arvion mukaan kuntien tilakustannuksista olisi mahdollista säästää vastaavat 10–15 prosenttia, mikä tarkoittaisi vuositasolla noin 400–600 miljoonan euron säästöjä. Kuntien tilakannassa piilee merkittävä kansan- ja kuntataloudellinen säästöpotentiaali.
Senaatti-kiinteistöjen kuntien tilatietopalvelujen tehtävänä on tukea kuntia niiden omistaman rakennusomaisuuden hallinnassa ja toimintaympäristön muutoksiin sopeutumisessa. Avustamme kuntia niiden yksilöllisistä lähtötilanteista ja tarpeista käsin, kuntien autonomiaa tukien.
Anna Tontti
tilatietoasiantuntija, kuntien tilatietopalveluyksikkö
Lue lisää kuntien tilatietopalveluista: testi-e2c55b704894.senaatti.fi/palvelut-kunnille
