Yksi asia sisäilmakysymyksissä on täysin selvä: jos sisäilmaan liittyy ongelmia, ne pitää ensin selvittää ja sitten korjata. Joskus sisäilmaan liittyy turhiakin huolia, ja toisaalta voi olla epäselvää, mistä ja miten tilanteen selvittäminen pitäisi aloittaa.
Senaatti-kiinteistöjen sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Anne Korpi vastaa seitsemään yleiseen kysymykseen ja huolenaiheeseen työpaikan sisäilmasta.
1. Onko suomalaisilla työpaikoilla erityisen paljon sisäilmaongelmia?
Ei ole. Silti mielikuviimme on iskostunut voimakkaasti luulo, että rakennuksissamme olisi erityisen paljon sisäilmaongelmia. Tämä kävi ilmi, kun selvitimme suomalaisten sisäilmakäsityksiä keväällä 2018.
Suomessa ja Ruotsissa esiintyy merkittäviä sisäilmaongelmia miltei yhtä paljon. Tähän tulokseen päätyivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Kuntaliiton asiantuntijat selvityksessään 2019.
Lämmityskautemme voi tehdä sisäilmasta kuivaa ja saada sen tuntumaan epämiellyttävältä. Tällöin ihomme ja limakalvomme reagoivat herkemmin mahdollisiin rakennuksesta, toiminnasta tai puutteellisesta siivouksesta johtuviin epäpuhtauksiin.
Sisäilmaongelmaisia rakennuksia toki on. Yksi syy on se, että esimerkiksi kunnissa on paljon ikääntynyttä rakennuskantaa, mutta tarvittaviin uudis- ja korjausinvestointeihin ei ole osoitettu varoja.
Olemme Senaatissa käyttäneet valtion rakennusten sisäilmakorjauksiin useita kymmeniä miljoonia euroja vuosittain. Estämme myös sisäolosuhdeongelmia systemaattisesti ennakolta. Näiden toimenpiteiden tulosten pitäisi lähivuosien aikana näkyä sisäilmaongelmien vähenemisenä valtion kiinteistökannassa.
Ihmisten huoliin ja kokemuksiin sisäilmasta on suhtauduttava aina vakavasti ja niihin on reagoitava. Haittailmoitukset on aina otettava käsittelyyn ja tilanne on tutkittava ripeästi ja järjestelmällisesti. Sen jälkeen tuloksista sekä tarvittavista toimenpiteistä on viestittävä avoimesti. Senaatissa nämä periaatteet ovat sisäilmatoimintamallimme ytimessä. Lisäksi pyrimme osaltamme edistämään rakentavaa keskustelua aiheesta.
Lue lisää: Faktat ja keskustelu korjaavat vääriä käsityksiä sisäilmasta
2. Kenen vastuulla työpaikan sisäilman laatu on?
Työnantaja vastaa siitä, että työpaikalla on terveellistä ja turvallista työskennellä. Työnantajan on siis tunnistettava ongelmat ja puututtava niihin. Tarvittaessa apuna on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.
Kiinteistön omistaja puolestaan vastaa siitä, että rakennus on terveellinen, turvallinen ja käyttökelpoinen. Omistaja vastaa myös sisäilmaongelman poistamisesta, jos se aiheutuu rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä. Tarvittaessa kiinteistön omistaja myös ohjeistaa käyttämään tilaa niin, ettei sisäilman laatu heikkene.
Tehtäviä on muillekin. Sisäilman kehittämiseen kannattaa pyytää mukaan kaikki: esimiehet, työntekijät, työsuojelu, kiinteistöhuolto ja työterveyshuolto. Jos huolia nousee, niistä kannattaa ilmoittaa heti esimiehelle ja sovittua ilmoituskanavaa pitkin kiinteistönomistajalle, jotta asia lähtee eteenpäin.
Ongelmien nopea tunnistaminen ja ratkaisu onnistuu parhaiten, kun kaikilla on käsitys siitä, miten milloinkin pitää toimia ja kenen vastuulla asiat ovat.
Olemme Senaatissa kehittäneet valtionhallinnolle oman toimintamallin sisäolosuhteiden ongelmien havaitsemiseen ja ratkaisemiseen.
Lue myös: Valtio on saanut oman sisäilma-asioiden ABC:n
3. Ovatko sisäilmaan liittyvät sairaudet yleisiä?
Varsinaiset sisäilmaan liittyvät sairaudet ovat asbestin, radonin ja legionella-bakteerin aiheuttamia ja ne ovat harvinaisia. Tupakansavu ja ulkoa kantautuvat pienhiukkaset aiheuttavat myös sairauksia, ja kosteusvaurio on astman riskitekijä.
Muut koetut sisäilmahaitat ovat viihtyisyyshaittaa ja ohimenevää oireilua, ei sairautta. Ympäristöherkkyyskin on oire, ei sairaus.
Veto, huono ilma, hajut, kylmyys, liian korkea lämpötila, kuiva ilma, tunkkaisuus tai pölyt haittaavat viihtymistä. Näistä voi tulla joskus myös ohimeneviä oireita ja limakalvoärsytystä, mutta ei varsinaista sairastumisen vaaraa.
Kun haittojen syy selvitetään ja korjataan, ohimenevät oireet ja haitat yleensä poistuvat. Toisaalta kaikki eivät koe oireita eivätkä ne poistu kaikilla samaan aikaan, ja se tekeekin sisäilma-asioista haastavia. Koettuun haittaan ja oireiluun voivat olosuhdetekijöiden lisäksi vaikuttaa toimintaympäristö, työn luonne sekä yksilöllinen herkkyys. Osalla ihmisistä valitettavasti oireisto pitkittyy ja voi johtaa oireiluherkkyyteen.
Oireilun suhteen ei päästä koskaan nollaan eli sataprosenttista tyytyväisyyttä sisäilmaan ei voida saavuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oireilua pitäisi vähätellä. Sisäilmaan liittyvät ongelmat pitää aina ottaa vakavasti, selvittää viat ja korjata vauriot. Joissakin tilanteissa rakennuksesta ei välttämättä perusteellistenkaan tutkimusten jälkeen löydy teknistä syytä. Silloin oireilevan auttamiseksi on löydettävä muita ratkaisuja, joihin ei välttämättä kuulu jatkuva tilan vaihtaminen. Tarvitaan työkyvyn tukemista ja kuntoutuspalveluja sekä uskon valamista siihen, että ratkaisu löytyy.
4. Suhtaudutaanko sisäilmaoireisiin ja huoliin riittävän vakavasti?
Käsitys sisäilmakokemusten vähättelystä saattaa syntyä, jos sisäilmaprojekti ei etene vaikkapa siksi, että sisäilmatoimintamalli ja eri osapuolten tehtävät ja vastuut eivät ole kaikkien tiedossa.
Me Senaatissa olemme ottaneet sisäilmaongelmiin nollatoleranssin ja haluamme vaikuttaa sisäilmaolosuhteisiin yhteistyössä kaikkien kumppaneidemme kanssa. Siksi sisäilmailmoituksiin suhtaudutaan meillä vakavasti.
Toisaalta perusteelliset selvitykset ja niitä seuraavat korjausten suunnittelu- ja toteutusvaiheet vievät aina aikaa, ja jos näistä viestiminen ontuu, saattaa syntyä vaikutelma sisäilmahuolten ylenkatsomisesta. Ponnistelemme jatkuvasti sisäilmahankkeidemme viestinnän tehostamiseksi.
Tässä yhteydessä on vielä tuotava esille kolmaskin huomio: myös terveydenhuollossa pitää ottaa oireilija vakavasti, ja ohjeistusta asiasta on sinnekin täsmennetty. Kiinteistönomistajana me emme arvioi oireita tai voi hoitaa niitä. Sen sijaan autamme omalta osaltamme työtiloihin liittyvissä ratkaisuissa yhdessä oireilevan työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa.
Lue lisää: Jari Sarjo: ”Nollatoleranssi sisäolosuhdeongelmille”
5. Miksi homeongelmiin puututaan vasta, kun ihmiset sairastuvat?
Näin ei tosiaankaan kannata tehdä – se on kallista ja tehotonta! Sen sijaan ongelmiin kannattaa puuttua ajoissa ja muutenkin kehittää sisäolosuhteita suunnitelmallisesti.
Ennaltaehkäisevä toiminta vähentää sekä haittoja että kustannuksia. Hyvä ennakointi alkaa jo uusia tiloja suunniteltaessa ja jatkuu muun muassa säännöllisinä katsastuksina ja suunnitelmallisena olosuhteiden seurantana.
Meillä on Senaatissa seitsemän alueellista sisäilma-asiantuntijaa ja heidän tukenaan neljä sisäilmakoulutettua homekoiraohjaajaa sekä 60 sisäilmakysymyksiin perehdytettyä kiinteistöpäällikköä. Lisäksi painotamme palveluverkostomme sisäilmaosaamista. Tällä joukolla puutumme vastuullamme olevien työpaikkojen kaikkiin sisäilman aiheuttamiin epämukavuuksiin niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista.
Kosteus- ja homevauriot eivät selitä suurinta osaa rakennusten sisäilmaongelmiin liittyvistä oireista ja koetuista haitoista. Ne voivat olla yksi oireiden ja sisäilmanlaatukokemusten taustalla olevista asioista, mutta niiden terveydellinen merkitys on osoittautunut oletettua vähäisemmäksi. Niiden lisäksi vaikuttavat esimerkiksi lämpötila, ilman liike, kaasumaiset ja hiukkasmaiset yhdisteet, huolto, kunnossapito, vikakorjaukset, siivous, asialliset tilojen käyttötavat ja yksilölliset erot. Vauriot on toki syytä aina korjata, vaikka oireilu johtuisi jostain muusta.
Lue lisää: Ennakointi on paras keino torjua sisäilmaongelmia
6. Joutuuko moni homerakennus kalliiseen korjauskierteeseen?
Sisäilmaongelman aiheuttajana on harvoin vain yksi asia. Jos rakennuksessa on home- ja kosteusvaurioita, siinä on todennäköisesti muitakin ongelmaa pahentavia seikkoja. Jos näitä kaikkia ei joko tunnisteta tai korjata kerralla, korjauskierre on valmis.
Home- tai kosteusvauriot eivät tarkoita rakennukselle automaattisesti purkutuomiota. Rakennusta ja sen käyttöä on arvioitava koko elinkaaren kannalta. Jos rakennuksella on vielä paljon käyttövuosia jäljellä, kannattaa aina selvittää korjausten mahdollisuus. Korjaus- ja uudisrakentamisen kustannuksia verrataan hyvin tarkasti. Hyvä ja suunnitelmallinen korjaus antaa paljon lisää käyttövuosia. Tästä meillä on useita onnistuneita esimerkkejä. Lisäksi on lukuisia rakennuksia, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä eikä purkaminen edes ole vaihtoehto.
Esimerkiksi Lappeenrannassa uudistettiin täysin vuonna 1980 rakennettu poliisitalo. Remontti tehtiin tarkoin kosteutta halliten, ja lopputuloksena saatiin täysin uudistettu ja valtakunnallisen poliisitalokonseptin mukaan toteutettu terve rakennus.
Lue lisää: Poliisitalon uusi elämä terveenä rakennuksena
7. Voiko työntekijä tehdä itse jotain hyvän sisäilman eteen?
Kaikki voivat vaikuttaa sisäilman laatuun toimimalla itse siististi työtiloissa. Kannattaa myös tarkkailla työympäristön kuntoa sekä ilmoittaa heti, jos havaitsee jotakin ongelmia.
Oma työpiste kannattaa pitää järjestyksessä, jotta se on helppo siivota. Siivous vaikuttaa viihtyisyyteen ja sisäilman laatuun. Työpaikalle ei kannata tuoda omia koriste-esineitä, kukkia tai mattoja, koska ne vaikeuttavat siivoojan työtä.
Esimerkiksi paperit ja irralliset työvälineet kannattaa säilyttää ovellisissa kaapeissa. Sisälle tullessa jalkaan kannattaa vaihtaa sisäkengät ja ulkovaatteet voi jättää muualle kuin toimistotilaan. Tupakointia ja liiallista hajusteiden käyttöä kannattaa välttää työpäivän aikana. Hajut kuormittavat sisäilmaa ja voivat pahimmillaan aiheuttaa allergisia reaktioita. Jokainen voi vaikuttaa parempaan sisäilmaan pienilläkin keinoilla.
Lue lisää: 8 vinkkiä: Toimiston sisäilma paranee pienilläkin keinoilla