Ihanteet, teknologia, talous ja yhteiskunnan murrokset – ne kaikki ovat muokanneet työpistettäsi. Senaatti-kiinteistöjen työympäristöyksikön päällikkö Reetta Ripatti-Jokela kertoo, mitä toimistoissa on parissa sadassa vuodessa tapahtunut.
Tältä näyttivät ensimmäiset toimistot: konttorityöntekijät naputtivat kirjoituskoneita avoimessa hallissa, ja esimiehet valvoivat työn etenemistä työhuoneistaan. (Kuva yllä:Elannon pääkonttorin suuri konttorisali vuonna 1948, Helsingin kaupunginmuseo.)
Teollinen vallankumous loi paperityön. Aluksi tehtaiden, pankkien, rautateiden ja kaupan toimistoissa työskenteli miehiä, mutta vähitellen konttoriala naisistui. Tekniset keksinnöt, kuten loisteputket 1940-luvulla, helpottivat ja tehostivat työntekoa, mutta autoritäärinen toimistoihanne eli sitkeästi aina 50-luvulle saakka.
”Teollisen ajan toimistoissa suurin osa työstä oli rutiininomaista ohjeiden noudattamista, eikä työntekijöiltä juuri kaivattu oma-aloitteisuutta. Asetelma johdon ja työntekijöiden välillä oli voimakkaan hierarkkinen ja muodollinen”, Senaatti-kiinteistöjen työympäristöyksikön päällikkö Reetta Ripatti-Jokela kertoo.
1960-luku toi toimistoihin pyrkimyksen inhimillisyyteen ja tasa-arvoisuuteen. Yhteistyö nousi arvoonsa, ja sitä tukemaan kehitettiin sosiaalisia työympäristöjä.
Muodikkaimmissa avokonttoreissa organisaation toiminnallisuutta pyrittiin parantamaan sijoittamalla kalusteet epäsymmetrisesti ja jakamalla tilaa esimerkiksi viherkasveilla. Organisaatiot kuitenkin säilyivät moniportaisina, ja korkeimman johtajan luokse pääsi vain sihteerin kautta.
”Oli tavallista, että esimiesten ja johdon huoneet sijaitsivat ulkoseinien luonnonvalon ja maisemien äärellä, kun taas rivityöntekijät kansoittivat niiden väliset avotilat.”
Avointen ja toisinaan meluisten maisemakonttorien jälkeen työpaikoilla alettiin kaivata yksityisyyttä. Moderni ja kustannustehokas ratkaisu oli pystyttää avokonttoreihin korkeita seinäkkeitä.
Järeämpi ratkaisu oli koppikonttori eli huonetoimisto. ”Virastotalojen” luonteeseen kuuluivat loputtomat käytävät ja niitä reunustavat suljetut työhuoneiden ovet. Harvalukuisissa neuvottelutiloissa oli jykevät kokouspöydät, ja kahvitunnit vietettiin vaatimattomissa taukotiloissa.
”70- ja 80-lukujen toimistotaloissa keskityttiin tyydyttämään yksilötyön keskittymistarvetta. 90-luvulle tultaessa työn luonne alkoi muuttua, kun useimpien toimistotyöntekijöiden tehtäväkenttä moninaistui ja vuorovaikutuksen tarve kasvoi.”
Kun Suomi sukelsi lamaan, julkiset organisaatiot ja yritykset joutuivat säästökuurille. Monessa toimitalossa haluttiin tehostaa tilankäyttöä hankkiutumalla eroon työhuoneista ja keskittämällä työntekijät avoimiin – ja huomattavasti tiiviimpiin – tiloihin.
”Jokaisella työntekijällä oli kuitenkin edelleen oma nimetty ja personoitu työpiste. Usein sitä ympäröivät kaapit, joissa oli paljon tilaa kirjoille, mapeille ja asiakirjoille.”
Milleniumin myötä mappikaapin sisältö siirtyi ensin verkkolevylle ja sitten pilveen. Kannettava tietotekniikka vapautti työntekijät pöytiensä äärestä. Ennen pitkää organisaatioissa huomattiin, että jopa 40 prosenttia työpisteistä seisoi työaikaan käyttämättöminä.
”Samaan aikaan työpaikoilla nousi esiin yhdessä tekemisen tarve. Esimiesten haasteeksi tuli johtaa joustotyötä, joka ei enää ollut ajasta ja paikasta riippuvaista. Läsnäolon sijaan työnteko perustui luottamukseen ja tulosten arvioimiseen.”
Avokonttoreista alettiin muokata monitilaympäristöjä, jotka tukivat erilaisia työskentelytarpeita: nimetyistä työpisteistä luovuttiin, ja näin vapautuneeseen tilaan rakennettiin hiljaisia vetäytymistiloja, puhelinkoppeja, palaveri- ja ryhmätyötiloja sekä vapaamuotoisen vuorovaikutuksen alueita kuten viihtyisiä kahviloita. Monissa työyhteisöissä johto vauhditti muutosta siirtymällä kulmahuoneistaan uudenlaiseen tilaan ensimmäisten joukossa.
Nykyhetki: Luova ja viihtyisä kohtaamispaikka
”Toimistotyö on vaativampaa, luovempaa ja itseohjautuvampaa kuin koskaan aiemmin, sillä mekaanisista ja rutiininomaisista tehtävistä vastaa nykyään tietotekniikka.”
Projektityöskentelyn yleistyminen ja verkostoissa toiminen ovat luoneet yhteisöllisen co-workingin, jossa eri alojen ja organisaatioiden asiantuntijat tekevät töitä saman katon alla hubeissa. Freelancerit puolestaan työskentelevät väliaikaisissa hofficeissa, spontaanisti jonkun kotiin perustetuissa toimistoissa.
Samalla toimiston tilantarve kutistuu entisestään – Senaatti-kiinteistöjen hallitsemissa toimitiloissa se lähestyy jo 12–15 neliötä työntekijää kohti, kun vielä 2000-luvun alussa luku oli keskimäärin yli 30 neliötä.
”Toimisto ei ole enää vain paikka, jossa työ tehdään. Se on parhaimmillaan fyysinen, virtuaalinen ja sosiaalinen työympäristö, joka tukee organisaation ja sen työntekijöiden onnistumista.”
Tietotyön ja työympäristöjen kehitykselle ei näy loppua. Digitalisaation mahdollisuudet ja muutoksen mittakaava ovat vasta hahmottumassa. Tästä on hyvä jatkaa!
Haluatko lukea uusimmat sisältömme ensimmäisten joukossa?
Senaatti-areenassa keskusteltiin hallitusohjelman mukaisesta julkisen sektorin tilaohjelmasta, jonka tavoitteena on tehostaa tilakustannuksia ja hakea ratkaisuja valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien tilakysymyksiin. Senaatti-kiinteistöjen operatiivinen johtaja Tuomas Pusa valotti puheenvuorossaan valtion toimitilakustannuksista saatuja…
Aulapalvelu on olennainen osa monen kiinteistön jokapäiväistä toimintaa. Kiinteistöön tulija kohtaa aulapalvelun ensimmäisenä sisään astuessaan ja viimeisenä ulos lähtiessään. Hyvä aulapalvelu paitsi sujuvoittaa kiinteistön arkea myös auttaa rakentamaan ja pitämään…
Joensuun virastotalo osoitteessa Kauppakatu 40 saneerattiin kiireestä kantapäähän syksyn 2020 ja tammikuun 2023 välillä. Peruskorjauksen valmistuttua toiminta virastotalon yhteisessä palvelupisteessä ja yhteiskäyttöisissä toimistotiloissa otti ensi askeleensa 20. helmikuuta.
”Poikkeusoloihin varautuminen nousi keskeiseksi tavoitteeksi helmikuusta 2022 lähtien. Tuemme vahvasti asiakkaitamme muuttuneessa tilanteessa”, Senaatti-kiinteistöjen operatiivinen johtaja Tuomas Pusa kertoo.
Jasmin Johansson oli yksi Puolustuskiinteistöjen kesätyöntekijöistä ympäristöpalveluissa ja työskentelee luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.
Monipuolisia kesätyötehtäviä Senaatilla riittää — niin myös kaikenikäisiä ja taustaisia osaajia. Linda Liljeström on yksi heistä.
Homma hoidossa! Tikkakosken paikallisyksikössä kesätyöntekijä Silja Ukskoski huolehti rakennusten kunnossapitotoimenpiteiden kartoittamisesta kesän ajan. Silja kertoo nyt, millaisissa merkeissä hänen työntäyteinen kesänsä meni.
Kesäaikaan merellisessä Helsingissä veneilijöitä riittää. Merenkulun helpottamiseksi Puolustuskiinteistöillä kesän ajan työskennellyt Aleksi Pohjola on ollut varmistamassa, että alitus Hevossalmen sillalla sujuisi veneillä ongelmitta.
Saara Rönkä vietti kesän kesätyöntekijänä Puolustuskiinteistöjen Rissalan paikallisyksikössä.