7 kysymystä rakennusten sisäilmasta – asiantuntijamme vastaa

Sisäolosuhteisiin liittyy paljon kysymyksiä, huolia ja epäluuloja. Yksi asia on kuitenkin täysin selvä: jos sisäilmaan liittyy ongelmia, niihin pitää reagoida ripeästi.

Senaatti-kiinteistöjen sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Anne Korpi vastaa seitsemään yleiseen sisäilmakysymykseen, jotka liittyvät rakentamiseen ja rakennusten käyttöön.

1. Mitä epäpuhtauksia suomalaisten rakennusten sisäilmassa on?

Rakennusten sisäilma kokonaisuutena on Suomessa muuhun Eurooppaan verrattuna puhdasta. Radonin suositellut pitoisuudet kuitenkin ylittyvät joillakin paikkakunnilla Suomessa.

Sisätilojen pienhiukkaspitoisuudet ovat Suomessa eurooppalaista keskitasoa selvästi pienemmät. Lisäksi Suomessa ja Pohjoismaissa on vähemmän kosteusvaurioita kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi suomalaisissa kouluissa mitatut mikrobipitoisuudet ovat pienemmät kuin Espanjassa tai Alankomaissa. Radonin määrä sisätiloissa puolestaan taas on korkeimpia Euroopassa.

Jos tarkastellaan sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamaa tautitaakkaa eli toimintakykyisten elinvuosien menetystä, merkittävimpiä tekijöitä Suomessa ovat sisäilmaan ulkoa kulkeutuneet pienhiukkaset – eivät suinkaan kosteusvauriot. Radon ja passiivinen tupakointi ovat myös kärkijoukossa.

Lue lisää: Faktat ja keskustelu korjaavat vääriä käsityksiä sisäilmasta

2. Pitääkö rakennuksen ilmanvaihdon olla aina päällä?

Kyllä, ilmanvaihto pidetään aina päällä – suunnitelluilla ilmavirroilla – niissä tilanteissa, joissa tiloja käytetään koko ajan tai jatkuvalle käytölle on muu peruste. Rakennuksen tai tilan ympärivuorokautinen käyttö esimerkiksi sairaaloissa tai vankiloissa edellyttää jatkuvaa ilmanvaihtoa suunnitelluilla ilmamäärillä.

Myös uuden tai korjatun rakennuksen ensimmäisenä vuonna ilmanvaihto pidetään koko ajan päällä materiaaleista peräisin olevien epäpuhtauksien laimentamiseksi. On myös erityisiä tiloja, joissa ilmanvaihdon jatkuva käyntiaika on perusteltua, esimerkiksi tupakointitilat, hissikuilut, putkitunnelit tai vetokaappitilat. Näissä erillispoistojen on oltava koko ajan päällä, ja vastaavasti tuloilman saanti on varmistettava.

Sen sijaan tyhjillään olevien tilojen kokoaikainen ilmanvaihto on energian hukkausta. Yöaikana, kun toimistotilaa ei käytetä, ilmanvaihtoa käytetään jaksoittain normaaliteholla tunnin jaksoissa kaksi kertaa. Ilmanvaihtokoneet käynnistetään aina kaksi tuntia ennen tilojen käyttöönottoa ja sammutetaan kaksi tuntia tilojen määritellyn käyttöajan jälkeen. Jos tilat ovat tyhjillään viikonloppuisin, ilmanvaihtokoneita käytetään tunnin jaksoissa kolme kertaa vuorokaudessa. Muina aikoina kaikki ilmanvaihtokoneet ja poistoilmapuhaltimet pidetään pois päältä. Sosiaalitilojen poistotkaan eivät tänä aikana saa olla päällä, lukuun ottamatta edellä kuvattuja jaksoittaisia käyntiaikoja.

Lue myös: 8 vinkkiä: Toimiston sisäilma paranee pienilläkin keinoilla

3. Eikö rakennusten liika tiiviys ole pahasta, niistähän tulee hengittämättömiä pullotaloja?

Tiivis ja energiatehokas talo ei ole pullotalo, kun siinä on tasapainossa oleva, raitista ilmaa riittävästi syöttävä ja likaista ilmaa poistava ilmanvaihtojärjestelmä.

Mutta jos ilmanvaihto estetään, se tarkoittaa kaikkien epäpuhtauspäästöjen jäämistä tilaan. Päästöjä tulee esimerkiksi rakennus- ja sisustusmateriaaleista, maaperän radonista sekä ihmisen omasta toiminnasta sekä ihmisen aineenvaihdunnasta. Ilmanvaihdon tarkoitus on laimentaa juuri näitä päästöjä ja pitää ilma puhtaana.

Hatarassa talossa ilma virtaa hallitsemattomasti nurkkien ja liitoskohtien rakojen kautta. Se ei ole kannattavaa! Samalla epäpuhtaudetkin pääsevät kulkeutumaan sisäilmaan. Hallitsemattomat ilmavirrat saavat aikaan myös vedon tunnetta. Epätiiviys merkitsee aina lämmön karkaamista ja siten energiahukkaa sekä ääneneristävyyden heikkenemistä eli äänille ja melulle avointa kulkureittiä.

Seinärakenteiden raot synnyttävät myös kylmäsiltoja. Se merkitsee lämpimän huoneilman sisältämän kosteuden tiivistymisen mahdollisuutta kyseiselle kylmentyneelle pinnalle. Kun kosteutta tiivistyy pinnalle tarpeeksi usein, pinta kostuu ja tarjoaa mahdollisuuden mikrobikasvulle.

Lue lisää: Ennakointi on paras keino torjua sisäilmaongelmia

4. Hirsirakennuksessahan on aina hyvä sisäilma, vai kuinka?

Puuta pidetään yleisesti ottaen hyvänä sisäympäristömateriaalina. Hirsirakennuksessa tosin käytetään muitakin rakennusmateriaaleja hirren lisäksi, jolloin sisäilmaan vaikuttavat muutkin materiaalit.

Hirsi ei ole homehtumiselle immuuni, myös se voi kosteusvaurioitua. Puulla on kyky tasata ilmankosteuden vaihteluita, mikä talviaikana nostaa sisäilman kosteutta miellyttävämmäksi.

Suomessa havupuutuotteet luokitellaan vähäpäästöisiksi, vaikka erityisesti tuoreen puun haihtuvien orgaanisten aineiden VOC-päästöt voivat ylittää rakennusmateriaalien päästöluokituksen parhaalle M1-luokalle asetetut raja-arvot.

Toisaalta on muistettava, että puun liimaamisessa käytetyt aineet ovat merkittäviä sisäilman formaldehydin lähteitä, sillä puupohjaiset materiaalit muodostavat yleensä suuria pintoja sisätiloissa. Syöpävaarallinen formaldehydi ärsyttää silmiä ja ylähengitysteitä ja se on yhdistetty erilaisiin allergia- ja astmaoireisiin. Ilmanvaihdosta onkin aina huolehdittava rakennusmateriaalista riippumatta.

Lue myös: Senaatin kootut vinkit ja ohjeet hyviin sisäolosuhteisiin

5. Meillä sisäilma tuntuu huonolta – eli onko tämä siis hometalo?

Ei hutkita ennen kuin on tutkittu! Sisäilman laatuun vaikuttavat monet kemialliset, biologiset ja fysikaaliset tekijät. Kosteus- ja homevauriot ovat yksi monista tekijöistä, jotka aiheuttavat ongelmia, valituksia ja oireita tai heikentävät viihtymistä. Muita ovat esimerkiksi ilman pölyisyys ja tunkkaisuus, epäsopiva lämpötila ja vetoisuus, ilmanvaihdon ongelmat ja ilmavuodot sekä rakennus- ja sisustusmateriaalien päästöt. Senaatin kohteissa eniten valituksia aiheuttavat epäsopivat lämpöolosuhteet.

Rakenteissa oleva home ei välttämättä aina edes vaikuta sisäilman laatuun. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun home kasvaa ulkoseinän lämmöneristeessä ja rakenteen höyrynsulku on tiivis eikä ilmavirtauksia homekasvustosta ole sisäilmaan. Silti huolet pitää aina ottaa vakavasti ja selvittää, mistä on kyse.

Lue lisää: Poliisitalon uusi elämä terveenä rakennuksena

6. Apua! Rakennuksestamme löytyi sädesientä, nythän tätä ei voi saada enää kuntoon?

Sädesienilöydös ei tarkoita, että rakennus olisi käyttö- tai korjauskelvoton. Aktinomykeetit eli sädesienet ovat normaaleja bakteereja maaperässä. Jos näyte on otettu maaperään yhteydessä olevasta rakenteesta, sädesienten esiintyminen materiaalinäytteessä on normaalia.

Sädesienten paha maine johtunee osaltaan siitä, että julkisuudessa niihin liitetään sensaatiohakuisesti luonnehdinta erityisestä vaarallisuudesta. Rakennusmateriaalinäytteestä löydetyt sädesienet voivat viitata materiaalin kosteus- ja homevaurioon. Kosteusvaurioituneet rakenteet tulee lähtökohtaisesti aina korjata.

Sädesienilöydökseen on suhtauduttava maltilla, mutta vakavuudella. Sädesienistä yleisimmin esiintyy Streptomyces-suvun sädesientä. Se on hyvin aktiivinen bakteeri siinä mielessä, että sillä on laaja kirjo aineenvaihduntatuotteita, jopa antibiootteja tai solunsalpaajia.

Sädesienet kertovat kosteusvauriosta selkeällä äänellä, mutta eivät välttämättä ole se suurin ongelma. Sädesieni ei ole sama asia kuin lattiasieni. Sen löytyminen rakenteista merkitsee paljon isompaa riskiä tilojen käytettävyydelle, koska pitkälle edenneissä lattiasienivaurioissa rakenteiden kantavuus on heikentynyt.

7. Ennen osattiin rakentaa paljon paremmin kuin nykyään, vai mitä?

Tämä väite voi olla osin totta, mutta ei aivan aukottomasti. Historiasta voi ottaa oppia viisaasti valiten. Kyllä ennen osattiin rakentaa kauniita arvorakennuksia. Kaikki vanhat rakennukset eivät silti ole ”hengissä” – huonoimmat niistäkin on purettu.

Rakentamiselle osattiin kyllä ennen valita parhaat paikat, mäennyppylät, ja nyt on usein jäljellä vain pehmeitä savikkoja, alavia maita tulvariskialueella, kosteikkoja ja vaikkapa teollisuusalueiden pohjia tai muinaisten kaatopaikkojen raunioita.

Ennen osattiin käyttää myös yksinkertaisia rakenneratkaisuja. Seinien teko yhdestä materiaalista, kuten puusta tai kivestä, on osoittautunut vikasietoisemmaksi kosteuskäyttäytymisen suhteen kuin nykypäivän kerroksellisten rakenteiden käyttö. Tätä kohti kannattaisi pyrkiä nykyäänkin, mutta harva suostuisi maksamaan esimerkiksi massiivisen, 60 senttimetriä paksun tiiliseinän rakennuskustannuksia.

Ennen materiaalit olivat kalliita ja työvoima halpaa, nykyään on toisin päin. Me tarvitsemme uusia innovaatioita massiivirakenteiden teolliseksi toteuttamiseksi.

Pitää silti myös muistaa, että ennen käytettiin monia materiaaleja tai ratkaisuja, jotka tänä päivänä tiedetään terveydelle haitallisiksi tai alttiiksi mikrobivaurioille. Tällaisia ovat asbesti, kivihiilipiki ja kreosootti, lyijymaalit ja joskus myös puiset muottilaudat betonia vasten. Nykymateriaalitkin saattavat myöhemmin osoittautua vaarallisiksi, vaikka niitä testataan ennen myyntiä.

Vanhoja rakennuksia ei ole helppo saada vastaamaan nykymääräyksiä ja vaatimuksia esimerkiksi ilmanvaihtomäärien osalta. Rakennukset eivät olleet tiiviitä eivätkä lattian pintalämpötilat useista räsymattokerroksista huolimatta täyttäisi nykyvaatimuksia.

Tänä päivänä osataan rakentaa jopa paremmin kuin ennen. Toisaalta moni tämän aikakauden muotivirtauksista – kuten kattoikkunat, lasijulkisivut, käännetyt katot, räystäättömyys sekä arkkitehtuurinen monimuotoisuus julkisivuissa ja vesikatoissa – saattaa päätyä tulevaisuuden esimerkiksi entisaikojen riskialttiista ratkaisuista, joissa tieto ja osaaminen eivät kohdanneet.

Lue myös: 7 kysymystä työpaikan sisäilmasta – asiantuntijamme vastaa