Svinhufvudien kotimuseo Luumäellä on sukellus presidenttiparin värikkääseen elämään ja moninaisten tapettien vuosikymmeniin. Täältä puuttuvat nyt vain Ukko-Pekka ja Ellen itse – tai ehkä he ovat vain piipahtaneet hetkeksi kävelylle.
Makuuhuoneessa pitsinen päiväpeitto säntillisesti vedettynä sängyn päälle. Työhuoneen pöydällä tavararöykkiö: kirjoja, aseen rassausvälineitä ja koiran matolääkepurkki apteekkilappuineen.
Talon isäntää ja emäntää ei sisätiloissa näy kuin muotokuvissa seinällä. Taitaa Ellen olla mielipuuhassaan järvelle päin viettävässä puutarhassa ja Ukko-Pekka lähimetsässä ammuntapaikalla harjoittelemassa?
Näin Kotkaniemeen tutustuja voi tunnelmoida vaeltaessaan Pehr Evind Svinhufvudin eli Ukko-Pekan ja hänen puolisonsa Ellenin kotimuseon huoneesta toiseen.
”Monet kävijät ovat sanoneet, että tämä talo puhuu heille. Esineistö henkii 1920–30-lukua”, sanoo projektipäällikkö Heini Kähkönen Kotkaniemi-säätiöstä.
Presidenttiparin alkuperäisiä huonekaluja ja tavaroita on aseteltu huoneisiin niin kuin ne ovat vanhojen valokuvien mukaan olleet aikoinaankin – tosiaan kuin talonväki olisi vain hetkeksi poistunut paikalta.
Pääsalissa huomion herättää komea karhuntalja – Svinhufvudin tuliainen Siperia-karkotukselta. Keinutuoli on talon vanhimpia esineitä 1700- tai 1800-luvulta (yläkuva).
Kotimuseohuoneet on sisustettu alkuperäisin kalustein ja esinein. Presidentin koiralle on Voikkaan apteekista annettu matolääkettä (alakuva).
Kotkaniemen pääsalin lattialla komeilee karhunpää. Eläimen talja on P.E. Svinhufvudin tuliainen Siperiasta, jonne hänet karkotettiin vuosiksi 1914–1917. Sortokautta vastustaneesta lakimiehestä ja itsenäisyyden puolustajasta tuli tuon jälkeen ensin maan ensimmäinen valtionhoitaja eli senaatin puheenjohtaja ja vuonna 1931 tasavallan presidentti.
Svinhufvudin elämään mahtui siis monia käänteitä, ja myrskyisiä vaiheita on ollut myös Kotkaniemellä itsellään. Paikassa ehti asua Svinhufvudin sukua neljän polven ajan, kunnes Museovirasto lunasti sen omistukseensa ja piti museona vuodet 2000–2012.
”Kun Museovirasto sulki museon, aloimme pitää sitä auki vapaaehtoisvoimin. Emme halunneet, että paikka unohtuu tänne metsän keskelle”, kertoo vuonna 2013 perustetun Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila.
Svinhufvud osti Kotkaniemen vuonna 1908, ja Luumäki oli perheen tukikohtana myös Ukko-Pekan valtiollisten tehtävien ajan. Nyt Kotkaniemen omistaa valtio eli Senaatti-kiinteistöt. Museovirasto on paikassa vuokralaisena ja Kotkaniemi-säätiö pyörittää museotoimintaa (yläkuva).
Presidenttiparin muotokuvat vuodelta 1937 on maalannut Wilho Sjöström. Kynttilänjaloista Ellen Svinhufvud maksoi perimätiedon mukaan 12 lehmän hinnan. Pronssinen Lex-patsas on lahja ystäviltä vuonna 1928 (alakuva).
Vuonna 2014 Kotkaniemi siirtyi valtion kiinteistöstrategian mukaisesti Senaatti-kiinteistöjen omistukseen. Paikkaa uhkasi välillä jopa myyminen, mutta lopulta Kotkaniemen puolestapuhujien väsymätön työ tuotti tulosta. Museon tulevaisuuden varmistamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi Kotkaniemi-säätiön johdolla perustettiin vuoden 2017 alusta Kotkaniemi lentoon -hanke, jonka projektipäällikkönä Heini Kähkönen nyt toimii. Hankkeelle haettiin ja saatiin varat Euroopan maaseudun kehittämisrahastosta.
Kotkaniemi-säätiön ja muiden paikallisten voimien avuksi tuli myös itsenäisyyden satavuotisjuhla.
”Se herätti laajemminkin huomaamaan, että valtion ensimmäinen päämies, presidentti ja muun muassa myös oikeuskansleri ja moninkertainen eduskunnan puhemies ansaitsee museonsa. Svinhufvud on yksi Suomen poliittisen ja valtiollisen historian merkkihenkilöistä. On sitä museoita paljon heppoisemmillakin perusteilla saatu”, Suoanttila sanoo.
Tapetitkin ovat taidetta. Yläkuvassa on P.E. Svinhufvudin työhuone ja oven yläpuolella 1930-luvulla lahjoitettu kipsijäljennös aatelisen suvun vaakunasta. Alakuvassa makuuhuone, jonka sängyillä on Ellenin itsensä virkkaamat päiväpeitot. Vaaleanpunainen toilettiastiasto syntyi posliininmaalauskerhossa.
Valtiolta liikeni reilut kaksi miljoonaa euroa remonttirahaa ja Kotkaniemen kunnostus alkoi vuonna 2016. Työ oli korjauksen tekijöillekin ainutlaatuinen sukellus menneisiin vuosikymmeniin.
”Remontti oli kuin salapoliisityötä, kun seiniä tutkiessa saimme selville, millaisia kaikkia pintoja talossa on vuosikymmenien mittaan ollut. Tapetteja oli seitsemästä yhdeksään per huone, ja olikin aivan ihanaa, että aina oli tapetoitu entisten päälle, eikä ollut otettu aiempia kerroksia pois”, kertoo Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Selja Flink.
Neljään huoneeseen Senaatti päätyi jopa teettämään tapetit alkuperäisten mallien mukaan. Samoin lattiapinnat kuvioitiin vanhaan tyyliin. Rakennusteknisistä yksityiskohdista Flink yllättyi eniten monivärisistä ovista.
”Jossakin huoneessa oli vihreää, toisessa punaista. Yhdessä ovessa oli kolme väriä yhdellä ja kolme väriä toisella puolella. Ilahduin jokaisesta hauskasta löydöstä.”
Uutta Kotkaniemessä ovat kahvilatilat. Pihapiirissä on myös vanha renkitupa, jossa esimerkiksi käsityöläiset voivat myydä tuotteitaan. Järvenrantaan Kotkaniemi-säätiö haluaa laiturin, jotta myös veneilijät pääsevät vierailulle (yläkuva).
Kotkaniemen uunit ovat peräisin muun muassa kuuluisasta Rakkolanjoen kaakelitehtaasta Viipurista (alakuva).
Kotkaniemen hankkeesta vastannut Flink on lopputuloksesta paitsi iloinen myös helpottunut. Hän tutustui tapaukseen jo Museovirastossa aiemmin ollessaan, ja Senaatissa se tipahti uudelleen työpöydälle vuonna 2014.
”Rehellisesti sanottuna minä mietin ja moni muukin ajatteli, että ei jokaisen presidentin jokaista kotia tarvitse museoida, mutta tuo ajatus paljastaa tietämättömyyden Suomen historiasta. Svinhufvudilla oli merkittävä rooli maamme itsenäistymisessä. Hän on todellakin tämän museon ansainnut.”
Ja kun museota sitten alettiin korjata, se haluttiin Flinkin mukaan tehdä niin hyvin kuin osataan. Onneksi myös talon rakenteet olivat hyvässä kunnossa.
”En olisi etukäteen uskonut, mutta talon alustakin oli ihan rutikuiva ja kunnossa. Vain yksi pieni kosteusvaurio oli 30-luvulla rakennetun kylpyhuoneen alla.”
Uutta Kotkaniemessä on alakerran kahvila, joka suosii kotimaisia raaka-aineita ja lähituotteita. Lammaspiiraan liha on Lappeenrannan Rapattilasta, ja mustikkapiirakassa on talkkunaa. Yläkerrassa on kaksi kokoushuonetta, joita ulkopuoliset voivat vuokrata.
”Pidin tiukasti kiinni siitä, että kahvilakin saadaan tehtyä, sillä tällaisilla kohteilla ei nykyään ole toivoa menestyä ilman kunnon kahvilaa. Suomalaisethan tykkäävät kahvista, ja jos jostain ei kahvia saa, ei tule mitään”, Flink sanoo.
Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila (vas.) ja projektipäällikkö Heini Kähkönen kertovat, että erityisesti puutarhan uusi ilme herättää vierailijoissa ihastusta (yläkuva).
Kotkaniemen 36-paikkaisen Kahvila Ellenin tarjottavat ovat saaneet inspiraationsa suoraan Ellen Svinhufvudin reseptivihkoista. Kahvilaa pyörittää paikallinen Satun Makiat yhtenä työntekijänään Leena Joronen (alakuva).
Kotkaniemen remontti maksoi 2,5 miljoonaa ja työllisti rakennusalan ja restauroinnin ammattilaisia etenkin Kaakkois-Suomen alueelta.
”Näinkin pienellä työmaalla ehti olla kaikkiaan yli 200 työntekijää, joista osa toki lyhyen aikaa.” Selja Flinkin mielestä museo on siihen sijoitettujen eurojen arvoinen.
”Yksityisen ihmisen näkökulmasta summa voi tuntua suurelta, mutta kun näkee nämä kaikki 12 huonetta ja puutarhan, ei rahamäärä lopulta ole kovin iso”, Flink sanoo.
Kotkaniemi-säätiön Hilkka Suoanttila ja Heini Kähkönen poimivat suosikkikohteekseen juuri puutarhan. Rinne oli jo ehtinyt kasvaa umpeen ja oli lupiinien valloittama. Nyt kaunis ja säntillinen puutarha avaa upean näkymän Kivijärvelle.
”Puutarha oli Ellenin sydämenasia. Nyt se on tämän paikan vetonaula”, luonnehtii Suoanttila. Kähkösen mukaan hyötypuutarhaneliöitä on annettu myös paikallisille viljeltäviksi – vuokraa ei oteta, vaatimuksena on vain palstan pitäminen hyvässä kunnossa.
”Toikkalan Martoilla sekä kolmella yksityishenkilöllä on jo omat palstansa.”
Projektisuunnittelija Sinikka Myyrä luonnehtii Kotkaniemen ilmentävän Svinhufvudien maanläheisyyttä ja lämpöä (yläkuva).
Svinhufvudien jälkeläiset lahjoittivat aikoinaan presidenttiparin esineistöä Luumäen kunnalle, ja nyt tavarat ovat palautuneet kotiseutumuseosta Kotkaniemeen. Lisäksi museossa on esimerkiksi muotokuvia Kansallismuseosta (alakuva).
Kotkaniemi avattiin 19. toukokuuta 2018, ja ensimmäisten kymmenen päivän aikana vierailijoita oli jo pitkälti toista tuhatta. Kähkösen mukaan uutinen uudesta museosta on levinnyt hyvin median ja puskaradion kautta, mutta viitoituksen puuttuminen harmittaa niin häntä kuin Suoanttilaakin.
”Kuutostielle ei ole edelleenkään saatu ELY-keskuksesta kylttilupaa kahdesta anomuksesta huolimatta. Päätöstä ei voi kuin ihmetellä, koska Kotkaniemellä on paikallisen ja maakunnallisen merkityksen lisäksi myös valtakunnallista kiinnostavuutta”, Suoanttila sanoo.
Suomen kolmas presidentti asui Kotkaniemessä perheineen aina kuolemaansa eli vuoteen 1944 saakka. Muun muassa Ukko-Pekan Siperia-karkotuksen aikana Ellen piti yläkerran huoneissa myös täysihoitolaa.
Museon näyttelyt rakentanut projektisuunnittelija Sinikka Myyrä sanoo, että Kotkaniemi henkii Svinhufvudien lämpöä ja juurevuutta.
”Heillä oli aatelistausta, mutta he olivat hyvin maanläheisiä ihmisiä.”
Senaatin Flinkin mielestä Kotkaniemeen kannattaa tulla fiilistelemään menneen maailman tunnelmaa.
”Samalla on hyvä rakentaa suhteellisuudentajua: sata vuotta sitten elettiin ihan toisenlaista elämää, maa oli sisällissodassa. Nyt olemme vauras maa ja ajattelemme asioista lopulta aika yksimielisesti.”
Vasemmanpuoleisessa vuoden 1929 valokuvassa Pehr Evind Svinhufvud valmistaa ammuksia mahonkisen kirjoituspöydän päällä. Hän oli tunnetusti hyvä ampuja, joka harjoitteli säännöllisesti Kotkaniemeen rakentamallaan ampumaradalla. Oikealla vuoden 1928 kuvassa Ellen Svinhufvud neuloo päivänkakkarakuosilla tapetoidussa makuuhuoneessa. (Molempien kuvien kuvaaja Erkki Räikkönen / Sirkka ja Jorma Svinhufvudin kotiarkisto.)
Artikkelin ensimmäinen mustavalkoinen pääkuva: Ellen Svinhufvudin ahkeralla työllä puutarha alkoi kukoistaa. Kivijärveen laskeva aurinkoinen rinne sopi myös vihannesten ja marjojen viljelyyn. (Kuva Erkki Räikkönen / Museovirasto.)
Kotkaniemen museo
Itsenäisyydentie 799 a
54530 Luumäki
Haluatko lukea uusimmat sisältömme ensimmäisten joukossa?
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on nostettu yhdeksi Senaatti-konsernin vastuullisuuden painopistealueeksi. Haluamme huolehtia luontokadon pysäyttämisestä ja monimuotoisuuden säilymisestä niin rakennetuissa ympäristöissä kuin luonnonsuojelualueilla. Tavoitteenamme on tulevaisuudessa antaa luonnolle enemmän kuin siltä otamme.…
Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on valtion kiinteistöstrategian keskeinen tavoite ilmastonmuutoksen hillinnän ja kulttuuriympäristön vaalimisen rinnalla. Se on myös yksi Senaatin vastuullisuustyön painopisteistä. Jokainen meistä voi omilla toimillaan edistää luonnon monimuotoisuutta –…
Toimintaamme leimaa lähivuodet voimakas toimitilojen kehittäminen ja uudisrakentaminen. Puolustusvoimien kasvaneiden tilatarpeiden toteuttaminen haastaa koko organisaatiotamme ja heijastuu myös toiminnan päästöihin. Hiilijalanjälkemme on kiihtyvän rakentamistahdin vuoksi kasvussa, mutta pystymme monin keinoin…
Turun Pihlajaniemen alueelle on laadittu asemakaavamuutos, jonka tavoitteena on rakentaa aluetta ympäröivään kaupunkirakenteeseen liittyvä uusi kaupunginosa ilmastoviisaasti ja luontoarvot huomioiden.
"Sitra julkaisi keväällä Megatrendit 2023 -raportin, joka sisältää varsin vakavan viestin. Merkittävin tämän hetken megatrendi on luonnon kantokyvyn mureneminen ja siitä aiheutuvat ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Kyse on ilmastonmuutoksesta,…
"Käynnistimme syksyllä nopeasti energiansäästöohjelman, joka tuotti hyviä tuloksia jo talven aikana. Yhdessä asiakkaidemme kanssa saimme aikaan merkittäviä säästöjä", Senaatin energiansäästöohjelman johtaja Sanna Jääskeläinen kertoo.
Somerharjun kyllästämön maaperän kunnostetaan kasvien avulla eli fytoremediaatiolla. Tehtyä kunnostusta voidaan pitää erinomaisena kestävän kunnostamisen pioneerikohteena Suomessa.
Valtion Valteri-koulu Onervassa tartuttiin energiansäästötoimiin, kuten muihinkin asioihin, ennakoiden ja tehokkaasti, lempeän rauhallisella otteella. Energiansäästö on Onervassa arvojen mukaista toimintaa ja sujuva osa arjen johtamista ja kasvatustyötä.
Senaatin tavoitteena on yli 2 M€ uudisrakentamisessa vähintään 25 % ja korjausrakentamisessa vähintään 15 % vähennys hankkeiden hiilijalanjälkeen strategiakautena 2022-2025.