Yli 700-vuotias Turun linna on yksi Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimista Suomen keskiaikaisista linnoista, joiden säilyttäminen hyvässä kunnossa on ylläpitäjilleen kunnia-asia. Museovirasto on määritellyt Turun linnalle korkeimman suojelustatuksen, mikä velvoittaa pitämään rakennukset kunnossa ja toisaalta noudattamaan korjauksissa alkuperäistä rakentamistapaa ja alkuperäisiä materiaaleja kunnioittavia menetelmiä.
”Rakentamisen aikaan ei tietenkään ollut teollisia laasteja. Nyt tehtävän korjaustyön lähtökohtana Museovirastolla, suunnittelijoilla ja tilaajalla oli, ettei niitä nytkään käytetä. On mentävä perinteitä kunnioittaen historia edellä. Laastin valmistukseen ja lujuudenkehitykseen laadunvalvontoineen on kiinnitetty työmaalla erityistä huomiota”, korostaa vastaava työnjohtaja Tommi Vilkanen Rakennustoimisto Lainio & Laivoranta Oy:stä.
Turun linna on yliarkkitehti Helena Hirviniemen mukaan Hämeen linnan ja Olavinlinnan tapaan merkittävimpiä kansallisia monumenttejamme ja siksi erityisasemassa suojelukohteena. Senaatti on nykyään näiden kohteiden omistaja, mutta Museovirasto vastaa suojeluviranomaisena edelleen restauroinnin ohjauksesta ja antikvaarisesta valvonnasta.
”Tästä syystä olemme aktiivisesti mukana hankkeen alusta lähtien vaikuttamassa siihen, miten ja mitä restauroidaan. Kaikki toimenpiteet perustuvat tutkimukseen. Pidämme tärkeänä, että hankkeeseen osallistuvat suunnittelijat ja urakoitsijat edustavat alansa suomalaista kärkipäätä”, Hirviniemi toteaa.
Vanhat reseptit selville
Turun linna säilyi kunnossa vuoden 1827 suurpalossa. Sen sijaan jatkosodan aikaisissa pommituksissa ja niiden seurauksena syttyneessä tulipalossa linna sai pahoja vaurioita. Alkuperäisimmät muurirakenteet kuitenkin säästyivät.
”Rakennusarkeologisin menetelmin saa selville yksityiskohtia kivestä ja laastista. Myös sen saa selville, onko rakenteessa onkaloita sekä sen, milloin rakennetyyppi vaihtuu: milloin ollaan edetty alkuperäiseen rakenteeseen asti”, kertoo toimitusjohtaja Kari Uotila Muuritutkimus Oy:stä.
Veikko Holopainen täyttää muurikoloa kalkkilaastilla. Kokemusta hänelle on kertynyt vanhoista korjauskohteista jo 30 vuoden ajalta.
Kun arkeologinen ja historiallinen dokumentaatio kulloinkin kartoitettavalta julkisivun alueelta on valmis, aloitetaan muurin täyttäminen sovitun ohjeistuksen mukaisesti. Muurin korjauksen lähtökohtana on Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Sami Brückin mukaan vanhan rakennusperinteen ja vanhojen menetelmien noudattaminen.
”Nykyisissä muurinkorjauskohteissa käytettäviä laasteja on pyritty kehittämään aiempia laasteja paremmiksi esimerkiksi ilmamääriä optimoimalla”, Brück kertoo.
Muurikorjauksissa pyritään nykyään käyttämään hydraulisella kalkilla lujitettua kalkkilaastia. Lähtökohtana on ollut, ettei sementtiä käytetä lainkaan. Laastiin on sen pakkasenkestävyyden parantamiseksi lisätty pieni määrä lisähuokostinta.
Uusien laastien pakkasenkestävyyskokeet tehtiin Tampereen yliopiston rakennustekniikan laitoksella, ja näin optimiresepti saatiin selville.
Sami Brück pitää tärkeänä, että vanhoja rakenteita kunnioitetaan – kuitenkin niin, että esimerkiksi laasteja voi tarvittavilta osin parantaa.
”Puhtaan kalkkilaastin kovettuminen perustuu karbonatisoitumiseen, sementtilaastin puolestaan hydratoitumiseen”, selvittää Turun linnan muurikorjausten vastaava rakennesuunnittelija Ari Leppäniemi Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy:stä.
Lisäksi hän korostaa, että korjaussuunnittelussa on otettava huomioon myös rakenteiden lujuus. Kun vanhaa korjattavaa muuria puretaan pinnasta, se on tehtävä erittäin varovasti pieni alue kerrallaan. Näin hallitaan rakenteiden sortumariskit.
Korjaustyöt kannattaa ajoittaa talveen
Turun linnan muurien korjaukset jatkuvat jo kolmatta vuotta. Korjausurakkaa alusta asti johtaneen Tommi Vilkasen mukaan tekemistä riittää vielä ainakin viideksi vuodeksi. Urakka on yksi laajimmista Turun linnan muureihin rakennuksen historian aikana kohdistuneista korjaustöistä.
Pitkä urakka-aika on motivoinut urakoitsijan henkilökuntaa ja suunnittelijoita tekemään yhdessä työmaalla monenlaista kehitystyötä, jota lyhytkestoisilla työmailla ei yleensä tehdä. Esimerkiksi lämpötilaolosuhteiden hallitsemiseksi on löytynyt ratkaisu, jota soveltamalla työolot ovat lähes ’tunteettomat’ sille, sataako, paistaako vai pakastaako ulkona.
Tommi Vilkanen kertoo, että työmaalla käytetään vesikiertoista lämmitysjärjestelmää, jossa ilmapuhaltimien avulla puhalletaan lämmintä ilmaa teltan sisään. ”Järjestelmä on erittäin paloturvallinen, ja termostaatti pitää huolen siitä, että lämpötila tuplahuputuksen sisällä säilyy mahdollisimman vakiona.
”Tuplahuppujen välissä on ilmaväli, minkä seurauksena lämpötila on muurin vieressä aina välillä +8…+12 astetta. Kun huputus on tiivis, säävaihtelut ja tuulet eivät suurestikaan vaikuta työskentelyolosuhteisiin. Auringonpaiste kuitenkin nostaa lämpötilaa teltan sisällä talvellakin”, Tommi Vilkanen kertoo.
Hellekeli on olosuhdehallinnan kannalta vaikein. Siksi vuosittaisten töiden painopiste pyritään ajoittamaan talveen. Näin jää kalkkilaastin karbonatisoitumisreaktiollekin runsaasti aikaa ennen kuin muurinvierus on taas paljaana ja kaikkien säiden armoilla.
”Tänäkin vuonna korjaamme noin 300 neliömetrin suuruisen alueen länsitornin eteläseinää. Alue on yksi pahimmin vaurioituneista osista Turun linnan muuria. Korjattavat kohdat ulottuvat paikoin syvällekin muurirakenteeseen”, Vilkanen kertoo.
Senaatti käyttää lähivuosina vuosittain noin puoli miljoonaa euroa Turun linnan muurien korjauksiin.