Asiantuntija-artikkeli: Pihlajaniemen asemakaava-alueen biodiversiteettityön tärkeimmät kolme pointtia maisemasuunnittelijan näkökulmasta
Kiinteistökehitys ja -myynti —
Pihlajaniemen alueen suunnittelussa on huomioitu laajasti luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Hankkeen lähtökohtana on ollut erityisesti David Simin opus Pehmeä kaupunki – Hyvän kaupunkielämän perusteet, jonka perusteesejä on luoda kaupunkitilasta monimuotoista, viihtyisää ja erilaisiin kohtaamisiin kannustavaa ympäristöä.
Keksi - Senaatti - Turku - Heikkilän kasarmialue
Pyrkimyksenä on tuoda luontoa kaupunkiin erityisesti kasvillisuuden ja vesiaiheiden avulla, katupuiden runsaalla istuttamisella sekä luomalla helppo pääsy aluetta ympäröivään luontoon: kuntoilupoluille ja meren rantaan.
Toisaalta Pihlajaniemen alueella on haluttu huomioida myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joiden päämääränä on mm. turvata luonnon monimuotoisuutta ja suojella rannikkoseutujen ekosysteemejä sekä minimoida merten happamoitumista. On ilahduttavaa päästä tarttumaan näin monipuoliseen suunnitteluhaasteeseen. Listasin kolme merkittävintä asiaa, jotka olemme huomioineet Pihlajaniemen suunnittelun biodiversiteettityössä, toteaa maisemasuunnittelun projektipäällikkö Jenni Tuuli Swecolta.
1. Luonto osaksi ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintää
Erityisesti uusilla asuinalueilla kaupunkivihreällä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sekä sen vaikutuksiin sopeutumisessa. Pihlajaniemen keskeisen viheralueen Katanpäänpuiston sekä monipuolisen katuvihreän tehtävänä on varastoida ilmakehän hiilidioksidia sekä muokata paikallista pienilmastoa miellyttävämmäksi varjostamalla ja viilentämällä kuumina kesäpäivinä.
Rankkasateiden tuomia tulvia pyritään hallitsemaan puistossa sijaitsevan hulevesirakenteen avulla. Tällä hetkellä suunnittelualuetta halkoo avo-oja, johon kerääntyy hulevesiä aina Kupittaalta saakka. Suunnittelukohde kuuluu Pitkäsalmeen laskevaan valuma-alueeseen, joka on kooltaan noin 600 ha. Ojan ympärille on suunniteltu vehreä ja monimuotoinen hulevesipuisto, jossa vesi polveilee purossa kerääntyen välillä lampiin ja kosteikkoihin. Samalla vettä viivytetään, haihdutetaan ja laskeutetaan luonnonmukaisin keinoin.
Hulevesipuiston reuna-alueille on suunniteltu tilaa kohtaamisiin, sillä puistoa rajaa promenadi, joka koostuu useista pienistä aukioista, ja oleskeluun sopivista kulmauksista. Toiminnallisuutta tarjoavat pelailuun tai vaikkapa piknikin viettoon suunnitellut nurmialueet, lavaviljelyalue sekä leikki- ja liikuntapaikka. Leikkipaikka toimii osin myös alueelle kaavoitetun päiväkodin käytössä.
2. Monimuotoinen ja helppohoitoinen luonnontilainen kasvillisuus lisää maiseman virkistysarvoja
Katanpäänpuiston suunnittelussa on pyritty ennen kaikkea luomaan monipuolista viherympäristöä yhdistämällä alueella luonnostaan kasvavia luonnonkasveja sekä koristeellisempia perinnekasveja. Hulevesilampien ja kosteikon rantoja tulevat koristamaan kostean paikan kukkivat perennat ja sarat. Nurmikot ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta köyhiä ympäristöjä ja siksi suunnittelualueella on suurimmaksi osaksi nurmen sijaan suosittu erilaisia monilajisia ja kukkivia niittyjä.
Aivan hulevesirakenteen kupeeseen kylvetään rantaniittyä, puron tulva-alueelle tulvaniittyä ja niiden lisäksi perhos- ja kelloniittyjä. Niittyjen kehittymistä tuetaan pottitaimi-istutuksilla. Nurmien yksilajisuutta on pyritty ratkomaan kylvämällä nurmiheinien joukkoon matalia kukkivia kasveja, kuten valkoapilaa, ajuruohoa ja kaunokaisia. Lisäksi Pihlajaniemenaukiolle sekä kapeille kävelykaduille istutetaan heiniä sekä monilajisia dynaamisia perennaistutuksia, jotka ovat saaneet innoituksensa luonnon kerroksellisuudesta ja kasviyhdyskunnista.
Luonnonkasvien hyöty on, että ne ovat sopeutuneet meidän ilmastoomme ja ne ovat myös vaatimattomampia kasvuolojen suhteen: niille riittää ravinteiltaan köyhempi kasvualusta ja sitä riittää ohuempikin kerros. Ne eivät myöskään vaadi juurikaan hoitoa, kun kasvuolot ovat oikeat. Luonnonkasveja ja perinne- sekä puutarhakasveja yhdistelemällä saadaan pidennettyä puiston kasvukautta, mikä on tarpeen erityisesti aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä.
Ilmastonmuutos koettelee yksilajisia istutuksia, sillä kasvintuhoojat ja -taudit leviävät tänne Pohjolaankin. Siksi onkin ruvettu suosimaan monilajisia istutuksia, sillä ne ovat kokonaisuutena kestävämpiä: yhden lajin kuollessa, muut selviävät. Puiden monimuotoisuuden turvaamiseksi Turun kaupunki on ottanut Santamourin mallin istutusten ohjenuoraksi. Malli perustuu siihen, että laajan rajatun alueen sisällä ei saisi olla enempää kuin 10 % samaa puulajia, 20 % samaa puusukua ja 30 % samaa puuheimoa. Samalla puulajisto monipuolistuu ja säilyy elinvoimaisena. Turun kaupungin puuasiantuntija Aki Männistö onkin tehnyt määrätietoista työtä kaupungin puulajivalikoiman laajentamiseksi.
Sopivilla kasvivalinnoilla ja niiden hoitotavoilla voidaan tukea biodiversiteettiä, sillä kasvupaikalle luontainen kasvillisuus myös vähentää hoidon tarvetta. Kasvillisuuden annetaan kehittyä ja muuttua ja sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ajan myötä. Keskinäinen kilpailu, luonnollinen elinkierto ja vuosien välinen vaihtelu muokkaavat istutuksen ilmettä.
3. Pörriäiset ja pölyttäjät pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta
Pölyttäjille sopivat elinympäristöt ovat maailmanlaajuisesti pienenemässä. Siksi kaupunkivihreän roolia pölyttäjäystävällisenä ympäristönä tulee tukea. Pölyttäjille sopivaa kasvillisuutta voidaan suosia kaikessa viherrakentamisessa puistoista pihoihin ja pientareisiin, kasvikattoja unohtamatta.
Pölyttäjille tarpeellinen kasvillisuus kukkii ja tuottaa mettä sekä siitepölyä, joten jotakin kukkivaa tulisi viheralueella olla aina saatavilla. Jalostettuihin lajikkeisiin verrattuna luonnonkasvit ovat pölyttäjäystävällisempiä, sillä ne tarjoavat paremmat siitepöly- ja mesiapajat.
Vaikeinta aikaa pölyttäjille on aikainen kevät, jolloin aikaisimpia kukkijoita ovat vain pajut ja raidat. Pölyttäjiä on Pihlajaniemessä pyritty huomioimaan suosimalla hulevesirakenteen reunoilla juuri pajuja, leppiä ja pihlajia sekä muita kukkivia lajeja kuten kirsikka- ja koristeomenapuita. Kevään ruokapulaa paikkaamaan on istutettu kukkivia sipulikasveja, kuten helmililjoja ja krookuksia, joiden annetaan levitä alueelle.
Syksyllä puolestaan perhoset ja pölyttäjät valmistautuvat talvihorrokseen ja tarvitsevat runsaasti mettä. Luonnonkasveja kannattakin edesauttaa monivuotisilla perennaistutuksilla, jotka kukkivat pitkään syksyyn.
Perhosentoukkiakaan ei tule unohtaa, sillä niillä on vaatimattomat toiveet; eniten ne innostuvat nokkosista, pajuista, haavoista, heinistä ja saroista. Ihmisten ja toukkien kasvisuosikit harvoin kohtaavat, joten on hyvä jättää tiiviin kaupunkirakenteen joukkoon rakentamattomia, luonnontilaisia kulmauksia.
Monimuotoinen kasvillisuus ja vaihtelevat kasvupaikat, kuten avoimien ja suojaisten alueiden vuorottelu tai aurinkopaikat ja varjoympäristöt tarjoavat pölyttäjille, eläimille ja eliöstölle sopivia pesäpaikkoja, ravintokasveja ja lahopuuta. Lahopuu kestitsee erilaisia hyönteisiä, jotka puolestaan houkuttelevat paikalle linnustoa. Rakentamisen tieltä poistettavia puita säästetäänkin alueella lahopuina ja alueelle sijoitetaan hyönteishotelli.
